Olli, Riki ja Mara

Julkkiksii!!

2011-12-07T12:23:00.000-08:00

Tolleripoikien kanssa edustettiin tuossa marraskuun alussa Keski-Pohjanmaan lehdessä. Aiheena Hannes Lohen Geenitutkimus - joukkoverinäytteenotto Koiramessuilla. Tästä muutaman päivän päästä kuulin kaverilta julkkis-aukomista ja olin et mitä. Tällä kertaa naamani koristi Koiramme lehden sivua, mutta onneks jutun aiheena kuitenkin tullin projektikoirat ja Mara yhtenä niistä.

Viimeisin julkisuus koskeeki vain poikia!!
TOLENTERI 2012
Toukokuu: Olli esittelee Vepeilytaitojaan, kiskomalla venettä tietenkin siitä lyhyemmästä köyden pätkästä rantaan. Kuva: Sari Kokko
Marraskuu (ihana ylläri): Kaikki mun pojat söpöilee päät kallellaan. Kuva Riikka Niinistö

TK2 Siipiveikon Variksenviejä

2011-12-07T12:15:00.000-08:00

24.11.11. Tottelevaisuuskoe, tuomarina Veijo Kinnunen
Järjestäjä: Kannuksen Koiruudet
Koira: Siipiveikon Variksenviejä, Riki
Tulos: Avo1, TK2

1. Paikalla makaaminen:9,5
2. Seuraaminen taluttimetta: 7
3. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 10
4. Luoksetulo: 9
5. Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9,5
6. Noutaminen: 9,5
7. Kauko-ohjaus: 5
8. Estehyppy: 8
9. Kokonaisvaikutus: 9,5

pisteet: 168
sijoitus: 1/3

Epävirallinen luonnetesti

2011-11-01T12:28:00.000-07:00

Epävirallinen luonnetesti 1.11.2011, Kannus
Tuomari: Seppo Hursti
Koira: Riki

1. Toimintakyky: +2 (30) Hyvä
2. Terävyys: +2 (2) Suuri ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
3. Puolustushalu: +2 (2) Suuri, hillitty
4. Taisteluhalu: +2 (20) Kohtuullinen
5. Hermorakenne: +2 (70) Tasapainoinen
6. Temperamentti: +2 (30) Kohtuullisen vilkas
7. Kovuus: +3 (24) Kohtuullisen kova
8. Luoksepäästävyys: +2a (30) Luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Laukauspelottomuus: +++ Laukausvarma

Epävirallinen testi eli vain yksi (oikea) tuomari, opiskelijoiden järjestämä ja harjoitusarvioima
Eli testi alkoi alkupuhuttelulla, jossa tuomari kyseli vähä koirasta tietoa, (ikää, missä asuu/elää, tottunu laukauksiin). Kerroin mm. että Riki puolustaa autoa kovastikin kun toinen koira autossa, ja tarhaansa myös puolustaa yms.
Tämän jälkeen tuomari puhutteli Riki, ja Riki meni tervehtimään ja Haistelemaan. Aavistuksen pieni epäilys oli Rikistä luettavissa tuomaria kohtaan, mutta silti oli ystävällinen sitä kohtaan.
Tämän jälkeen T kävi hakemassa sivusta puukepin, jolla hänen oli tarkoitus leikkiä/taistella koiran kanssa. Riki reagoi keppiin jo useamman metrin päästä, "haa, leikitään", ja T tullessa lähemmäs ampaisi kohti keppiä, ja sitä seurasikin ankara taisteleminen mikä loppui Rikistä ihan liian pian. Eli arvosana kohtuullinen, kun noutajamaisesti ei ollu mikään lukkopurenta.

Tämän jälkeen vaihdettiin remmi lyheen, ja siirryin koiran kaa rakennuksen nurkan taa ja T toiseen päähän. T:n mentyä piiloon lähdettiin etenemään rakennuksen seinustaa, ja muutamia metriä ennen kulmausta tuomari hyökkäs esiin huutaen pysähdy. Riki pisti ärinät ja murinat pystyyn, pysytteli mun selän takana, mutta puolustautui voimakkaasti. Kun T lopetti uhkaamisen, niin Riki tuli vähän lähemmäs, mutta ei lakannut haukkumusta ja murisemasta. Lähdettiin liikkeelle ja lennossa annoin remmin T:lle, ja Riki lähti hyvillä mielille sen matkaan, ja kun T käski istua, niin Riki mietti jotai ilmaisuhaukkua, mutta tuli kuitenkin kutsusta luo hyvin.
Puolustushalu siis suuri, hillitty.

Tämän jälkeen kelkka "ihmishahmolla" lähti meitä kohti. Ekasta liikahduksesta asti Riki haukkui ja murisi ja yritti paeta. Oli koko ajan niin etten nähnyt sitä. Murina oli niin totista ku voi vaan olla ku pelottaa. Tuomari ei loppuun asti voinut kelkalla tehdä nykyviä liikkeitä, koska Riki olis saanut siitä traumat, vaan veti hiljakseltaan viimeiset metrit. Kun kelkka pysähty, niin Riki lähti lähes saman tien sitä kiertään varovaisesti, ympäripäästyään eteni kelkalle asti ja sain luvan kehua. Lähdettiin kelkasta poispäin ja takasi tullessa R ei millää muotoa näyttäny et kelkka olis joka paha juttu. Tästä osa-alueesta nähtävästä oli arvosana kohtuullinen (toimintakykyä mitattiin myös pimeässä huoneessa, ja nämä laskettiin yhteen).

Seuraavana käveltiin reitti ylöspomppaavan haalarihahmon ja rämisevän peltitynnyrin ohi. Haalari aiheutti säikähdys, murahdus reaktion. Tynnyri ei hirveesti säikähdystä enempää aiheuttanu. Ja sama reitti kun kuljettiin takas niin tynnyri oli ok, ja haalari piti käydä tarkistamassa, mutta se oli sit iha ok. Tästä kovuus kohtaan arvosana kohtuullisen kova.

Pimeä huone, jossa luovutin R:n hihnan tuomarille (tässä kohtaa tapahtu jotai, t kumartu vähä rikiä kohti, ja riki väisti isosti --> vaikutus luoksepäästävyyteen). Rikiä kutsuen poistuin pimeään tilaan piiloon tuolille. Rikin tullessa sisälle oli sattunu jotai pientä, et taskulamppu oli osunu sitä pienesti päähän, ja se oli sitä väistänyt maihin. Vapaaksi päästyään eteni reippaasti tilan perälle mun luo, totes, et äiskä tos, mitäs tuossa vieressä. Nou problem. Tämä nosti toimintakyvyn yhteispisteet että toimintakyvyn arvosanana Hyvä.

Siirryimme ulos, seinustalle, johon Riki jätettiin seinässä olevaan hihnaan kiinni, minä poistuin paikalta ja tuomari painui puskaan. Vähitellen tuomari lähti puskasta raippaa heilutellen uhkaamaan Rikiä. Kaukaa Riki reagoi jo haukulla, ja mitä lähemmäs T tuli sitä pahempi murina ja väistämisen yritys ilmeni. Ja hampaitakin jätkä näytti ja jos tuomari olis menny iholle asti niin Riki olis purru. Tuomarin lopetettua uhkaaminen Rikillä kesti taas pieni hetki palautua, mutta oli jo ok, kun saavuin kutsusta paikalle. Terävyys arvosanaksi Suuri ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua.

Viimeisenä laukaukset. Lähdin R:n kans käveleen, tuli laukaus, ja siihen piti pysähtyä. Riki oli tarkkaavainen, "ai missä", mutta ku ei mitää näkyny niin jatko haistelua ja tuli uusi laukaus ja sama toistu.

Riki ei testin aikana ollu normilenkkifiilistä kummempi, eli temperamentikseen sai kohtuullisen vilkas. Testin aikana ei näyttänyt myöskään hermostumisen oireita, palautui hyvin jne eli hermorakenteen arvosanaksi tasapainoinen.

Itselleni nämä puolustautumisreaktiot ei tullut yllätyksenä. Pieniä merkkejä tälläisestä on ollu luettavissa ja varsinkin kun oon päässyt todistamaan kuinka pahana se on autoa parit kerrat puolustanu, samoin tarhaansa.
Yllätyin kovasti siitä kuinka nopeasti se sai itsensä kasaan pelästymisiensä jälkeen, ja totes kelkankin vaarattomaksi, eikä sen jälkeen murehtinut sitä yhtään, samoin kävi tynnyrille ja haalarille. Pahimmat hetket sille oli nämä ihmisen luomat uhkat, enkä yllätynyt, koska jo pieni etukeno kropalla, saa sen lopettaan sikailun tai muun tyhmän käytöksen.

En nyt tähän hätään osaa tätä paremmin analysoida. Mutta siis summasummarun, Rikin reaktiot kuhunkin juttuu ei tullut yllätyksenä. Mutta arvosanat sinänsä oli yllätys. En olisi ikäpäivänä vielä eilen sanonut, että Riki olis millään lailla terävä tai kova. Iloinen olin tasapainoisesta hermorakenteesta (mielessä vain pyöri että Olli ei olis selvinnyt testistä) ja toimintakyvystä.
Riki on todella ohjaaja pehmeä, ja herkkä, mutta ympäristölle kova? tai jotai.
Käykää vilkaisemassa galleriasta videopätkät ja kertokaa mielipiteitänne.

Tuloksia

2011-10-31T12:17:00.001-07:00

Syyskuun alussa kävimme poikien kanssa vielä Kuortaneella nomekokeessa, joista tuomisina Riki ALO3 ja Olli ALO0 ja Olli kävi myös heinäkuussa laihialta hakemassa nollan kaverini ohjaajamana. Mutta ei voi nomekautta ajatellen sanoa muutakuin että lähes Nappiin meni. Ollille vihdoin kauan haaveilemani NOU1 (olin jo luovuttavanut) ja tulos Alokasluokasta eli kakkonen mikä oli tosiaan kanin ylösottoa vajaa ykkönen, ja Rikille yhteensä kolme kakkostulosta ja kaksi kolmostulosta eikä ainuttakaan nollaa. Ja kaksi noista kakkosesta oli ihan hilkulla ettei päästy jäljelle.

Nyt syksyn aikana olemme Rikin kanssa piipahtaneet kolmessa tokokokeessa. Kaustisella tuomisina AVO1, 195p sijoitus 1/6, tuomarina Allan Aula. Kannuksen ekasta kokeesta AVO2, 152p, tuomarina Piritta Pärssinen. Harmittava takaistu kaukoissa kun eka ohjaaja sekoili "ai, pitääks täs käskee koira maahan" minkä jälkeen Riki oli et "ai mitä istu tarkoittaa, en osaa en pysty en kykene". Ja nyt viime tiistailta Kannuksen kokeesta AVO1 ja luokkavoitto pistein 182,5, tuomarina Veijo Kinnunen. Viimeistä ykköstä metsästämme marraskuun loppupuolella.

Sunnuntaina piipahdimme Seinäjoen KV näyttelyssä jossa luokkakaverini Mari handlas Rikin eikä ollenkaan huonoin tuloksin. Riki sai siis käyttöluokasta ERI:n.
Tässä vielä arvostelu: Oik. mittasut. Sopiva luusto. Oik. linjainen pää. Pyöriähköt silmät. Hieman liikaa huulia. Riitt. kaula ja eturinta. Ok etukulm. Oik. mallinen rintakehä. Seistessä aavistuksen takakorkea. Hyvät takakulm. ja häntä. Liikkuu ahtaasti takaa. Taka-askel saisi olla tehokkaampi. Tänään niukassa karvassa.

Poika maailmalle..

2011-10-31T11:10:00.001-07:00

Viime maanantaina koin yhden elämäni riipaisevimmista hetkistä kun luovutin Maran sen uudelle ohjaajalleen. Vähä tyyliin niinku syräntä vietääs rinnasta jne eli koville otti.

Mutta jos nyt vähän kertoisin tässä eka Mara viimeisestä puolesta vuodesta jotai. Loppukeväästä lähdimme luokan kanssa reissuviikolle kiertämään virkakoirapaikkoja, ja Mara projektikoirana pääsi reissulle mukaan. Kiersimme silloin Niinisalon varuskunnassa, poliisikoiralaitokselle, tullin koirakoululla, opaskoirakoululla ja merivartiossa. Saimme Maran kanssa tosiaan ensi kosketuksen tullin koirakouluun. Tutustuimme vähän ympäristöön, mutta reenejä ei ollut. Merivartiossa jätkä sitten pääsi tutustumaan partioveneeseen. Teki pienempään paattiin etsinnän, ja sitten pääsi kyytiin kun isommalla huristeltiin merellä ja jätkä ei ollut moksiskaan.

Kesä meni kasvaessa ja miehistyessä. Elokuussa varsinkin poika miehistyi oikein urakalla, massa kertyi ja naama leveni. Kesän mittaan rupesi näkymään myös miehen elkeitä toisia koiria kohtaan mistä en pitänyt. Heinäkuun lopussa treffasimme Maran iskän Huukon kun Maran kasvattaja ohiajaessaan poikkesi meitä katsomaan. Ensisanoikseen Erja sanoi että onpa äitinsä poika, äitinsä turkki yms. :) Ja elokuussa työssäoppimisreissullani pohjoisessa kävimme tapaamassa Maran äiti-Fööniä ja sisko-Iitua Kolarissa. Ja kyllä oli niin äitinsä poika ja siskonsa veli. Siskolla sama erityinen ja paljon iloa antanut ravisteluääni kuin Marallakin.

Syyskuun ekaviikko oli yhteiselämämme kohokohta. Pääsimme viikoksi tai no neljäksi päiväksi tullin koirakoululle pentukurssille, missä katsottiin millä tasolla pennut on. Ekana päivänä käytiin Vantaan Sellossa, eli ostoskeskuksessa katsomassa miten koirat reagoi hälinään ja erilaisiin pintoihin yms. Seuraavana päivänä oli vuorossa Satama eli oltiin satamatunnelissa (vai mikä nyt onkaan), katsoimme kun väki purkautui laivasta ja hengailtiin siinä seassa, ja Mara kovasti oli kiinnostunu ihmisten kantamuksista. Pääsimme myös käymään laivan kannella. Hieno fiilis kävellä laivan kokolattiamattoja koiran kanssa :D.

Seuraavana päivänä vuorossa lentokenttä. Pääsimme mm. matkalaukkuhihnalle kävelemään ja pyörimään siinä aulassa. Kävimme myös postitullissa tekemässä etsintäharjoitukset.

Yhteenvetona viikosta. Mara oli oikein reipas, ja ihanan rauhallinen ja toisaalta niin MIES (oli vanhin pojista). Teki tosi hyvät etsinnät (4 yhteensä) ja erilaisiin ympäristöihin reagoi hyvin. Ja aina työympäristöön päästessään laittoi automaattisesti nenän käyntiin, niinku oikeesti muka tietäis et mitä sen kuuluu tehdä. Rakastuin siihen ihan täysin. Samalla viikolla projektikoiria oli katsomassa niiden mahdolliset ohjaajat. Ja viikon edetessä selvisikin että Marasta tulee isona huumekoira, ja että toisesta pennun katsojasta Sannasta tulee sen ohjaaja.

Muuta en voi viikosta sanoa kuin että HIENO VIIKKO JA OLEN NIIN YLPEÄ MARASTA!

Tulliviikon jälkeen palattiin takasin kouluun viettämään viimeisiä kahta kuukautta yhdessä. Aika ajoin haikeilla fiiliksillä. Mutta silti se kun kuuli tiistaina että Mara lähtee tulevana maanantaina oli aika kolaus. Onnistuin järjestämään niin että Maran uusi ohjaaja pääsi jo sunnuntaina kannukseen, niin että saimme rauhassa vaihtaa kuulumiset ja käyttöohjeet yms.
Mutta rehellisyyden nimissä voin sanoa että viimeisenä yönä ei oikein unta tullu ja sitte aamulla klo seitsemän lähetin Maran kohti uutta elämäänsä. Voi sitä itkua ja parkua.

Mara asuu nyt Espoossa kerrostalossa Sannan ja tämän miehen ja huumekoira Velhon kanssa. Maralla sujuu hyvin, ja se otettiin hyvin perheeseen vastaan --> Velho on aivan myyty saadessaan uuden kaverin. Kotiutumisviikkojen jälkeen Mara pääsee Sannan mukana työmaalle päivittäin tutustumaan uusiin ympyröihin. Kiva oli oikeesti kuulla mitä jätkä pääsee tekeen ja mitä kaikkee sillä on edessä. Maralla kiva työntäyteinen tulevaisuus edessä.

Iso ikävä on mun pikku zumbaajaa, koti on niin tyhjä ilman sitä mutta kyllä tähän kai tottuu. Ja kuitenkin aina saa kuulla sen kuulumisia ja sen saavutuksista sitten ku niitä tulee.

Mutta ei muuta kuin hyvää matkaa Maralle, pidä nenä auki ja löydä paljonpaljon huumeita!!

Tässä muutama kuva Marasta, viimeisimmät tuoreimmat. Lisää kuvia tulliviikosta löytyy galleriasta. Sukkakuva lähtöaamulta Maraa aidoimmillaan <3

Pöytäkirjoja

2011-08-29T00:35:00.000-07:00

Nome-B Salo/Tollerinome
28.8.2011, tuomarina Ossi Kähärä, Salo
Järjestäjä: Novascotiannoutajat ry
Koira: Siipiveikon Variksenviejä, Riki
Tulos: ALO2

KOESELOSTUS:
Haku: Kattaa hyvin alueen ja löytää kaikki riistat.
Ohjattavuus: Täyttää luokan vaatimukset
Paikallistamiskyky: Näkee kaikki heitot, hyvä muistikuva, jolla selvittää tehtävät.
Riistan käsittely: Muilta osin täysin moitteetonta, käy nuuskimassa kania, jonka jättää, toisella lähetyksellä noutaa pienellä avustuksella
Jäljestämiskyky: -
Muut ominaisuudet: Täysin äänetön koira.
Yleisvaikutelma: Erittäin tasapainoinen mielellään töitä tekevä koira. Ongelmat kanilla vaikuttaa palkintosijaan.

Nome-B Rovaniemi
13.8.2011, tuomarina Vesa Turunen, Rovaniemi
Järjestäjä: Lapin Nuuskut ry
Koira: Siipiveikon Variksenviejä, Riki
Tulos: ALO2

KOESELOSTUS:
Haku: Tekee mukavan tehokasta ja kattavaa hakua. Valitettavasti kuivalta alueelta jää kuitenkin yksi riista hakematta ja näin ollen haun lopusta jää hieman tehoton kuva
Ohjattavuus:
- Maa: Koira suorittaa tehtävän erittäin suoraviivaisesti ja vauhdikkaasti
- Vesi: Suoraviivainen ja nopea suoritus
Paikallistamiskyky:
- 1: Havaitsee heiton ja noutaa linnun suoraviivaisesti
- 2: suorittaa tehtävän helposti
Riistan käsittely: Hyvä riistankäsittelijä.
Jäljestämiskyky: -
Muut ominaisuudet: Helposti ohjaajansa hallinnassa oleva koira
Yleisvaikutelma: Koira suorittaa tänään erinomaiset markkeeraustehtävät ja esittää hyvät ohjaustehtävät. Haun lopun pieni tehottomuus himmentää kuitenkin hieman kokonaiskuvaa.

Martin kuulumisia kuvin..

2011-07-29T14:41:00.000-07:00

Kuva1 Mara ja mumman tekemä märkäloimi päällä. Oikein kunnon pojan punainen :)

Kuva 2 Mara ja Maran sisko Flicka 28.7. Sisko aina vaan isompi ja nopeampi. Mutta oli se vähän kirinyt kasvussa kiinni. Likalle ei meinannu mennä kaaliin että joku toinenkin voi noutaa saman pallon :)

Kuva3: Martti uiskentelemassa suojärvessä. Noin se tykkää uida. Omaan tahtiin ja ilman mitään selvää päämäärää. Jos pallo heitetään kaikille niin ei lähde noutaa ku tietää että isot pojat ehtii eka. Mutta jos saa yksin noutaa niin johan mennään komialla pompulla. Molskis vaan!

Kuva4: Tästä alkaa kuvasarja (joista loput löytää galleriasta). Jossa Mara tapaa aivan hirvittävän jännittävän ja epäilyttävän tatin sunnuntai aamuna kello 6.15.

Nome-B Tornio 10.7.2011

2011-07-11T13:17:00.000-07:00

10.7.2011, tuomarina Jouni Vimpeli, Tornio
Järjestäjä: Länsi-Pohjan Noutajakoirayhdistys
Koira: Siipiveikon Variksenviejä, Riki
Tulos: ALO3

KOESELOSTUS:
Haku: Koira ei syty hakutyöhön tänään riittävästi ja haku jää vaatimattomaksi.
Ohjattavuus: Selvittää tehtävän helposti.
Paikallistamiskyky: Selvittää tehtävät helposti ja itsenäisesti.
Riistan käsittely: Miettii hieman variksilla, muutoin hyvä.
Jäljestämiskyky: -
Muut ominaisuudet: Tarkkaavainen laukausten aikana.
Yleisvaikutelma: Koira suorittaa hyvät markkeeraukset ja ohjauksen ja toimii hyvässä yhteistyössä ohjaajansa kanssa. Erittäin vaatimaton hakutyö laskee tänään palkintosijaa.

SM-toko 11.6.2011

2011-07-04T03:27:00.000-07:00

11.6.2011 Tottelevaisuuskoe, tuomarina A. Juhantalo, T. Pussinen, H Pörsti, Klaukkala
Järjestäjä: Suomen Amerikanstaffordshirenterrieriyhdistys ry ja Impivaaran hallit ry.
Koira: Siipiveikon Variksenviejä, Riki
Tulos: Avo2

1. Paikalla makaaminen:10
2. Seuraaminen taluttimetta: 7
3. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 0
4. Luoksetulo: 7
5. Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9
6. Noutaminen: 8,5
7. Kauko-ohjaus: 10
8. Estehyppy: 9
9. Kokonaisvaikutus: 9 (=10/9/8)

pisteet: 157
sijoitus: 28/102
Kannuksen Koiruuksien joukkueen sijoitus: 33/69

Nome Evijärvi 18.6.2011

2011-06-20T01:38:00.000-07:00

Yleisön toiveesta tässä kirjoitellaan. Hieno viikonloppu takana, nomeenomeenomee. Lauantai päivä kisaillen tolleripoikien kanssa ja sunnuntaina sitten Vesa Turusen koesihteerinä. Eikä missään vaiheessa ees pienes mieles käyny et voi kotopuoles tutut rokkaa provinssis, ja mä en pääse. Viikonloppu oli huippu eikä pääkään tullu kipeeks vaikka väsy tulikin.

Niin se koe.
KOKEEN KULKU:
Koe alkoi kodan vierestä, jossa tuomari puhutteli ja käski kytkee koiran irti. Tämän jälkeen siirryttiin lähetyspaikka1:een. Kuunneltiin laukaus ja tämän jälkeen markkeeraus heitto pieneen saarekkeeseen. Tuomarin luvalla noutoon. Tämän jälkeen koira istutettiin viereen ja kuunneltiin ohjaukseen laukaus (ohjauksen lähetyspaikalta ammuttiin) jonka jälkeen seurautettiin koiraa joku kymmenisen metrii lähetyspaikka2:een. Ohjaus oli samaiseen saarekkeeseen mihin markkeerauskin tuli. Tämän jälkeen siirryttiin muutama metri taas lähetyspaikka 3:een, jossa kakkosmarkkeeraus, eka saarekkeen taakse avoveteen, toinen kaislikkoon oikealle. Molempiin ammuttiin laukaukset, ja tuomarin luvalla noutoon.

Tämän jälkeen seurautusta kohti hakuruutua ja siirtymisen aikana reippaan kymmenisen metrii ennen ruutua motivointi laukaus ruutua kohti. Tämän jälkeen siirryttiin lähetyspaikalle ja koira töihin. Haku ruutu oli jaettu vesi/kosteikko alueeseen/kaistaleeseen (vaaleen vihree alue kuvassa, jossa 4 lokkia, ja kuivaan kangasmetsään (tummempi vihree) jossa 3 varista. Tarkoituksena nähdä siirtyykö koira itsenäisesti maalta veteen ja vedestä maalle tekeen hakua.

Sitten itse suorituksiin. Kävin ekan koiran seuraamassa ja tämän jälkeen uittaan ja valmisteleen itsee ja ollii. Olli suoritus vuorossa viidentenä numerolla 4. Rupesi siinä autolla jo hirvittään kun ollista oli luettavissa pientä levottomuutta kun laukaukset kajahteli. Siirryttiin odotteleen vuoroa niin että kaksi koiraa oli vielä tekemässä. Tarkoituksena että näkis vähän että metsään painuu väkeä, ja sit taas että vähän sais hajua etukäteen suorituspaikalla olevista ihmisistä, riiistoista, ja vähän näkisi että laukauksiin liittyy. Siinä odotellessa olli oli suht hyvillä mielin, mitä nyt mörköili niitä metsästä tulevia ihmisiä, ja innostui pallosta (sai ajatuksia muualle).

Seuraava -huuto kajahti ja lähdettiin kohti kotaa ja jätin palkkapallon kymmenisen metrii kodan taakse (jos se vaikka vähä helpottais pelkoo ku tietää siellä pallon oottavan, ajettelin näin ). Tervehdittiin tuomaria ja Olli luimisteli häntä alhaalla, koira irti ja lähetyspaikalle. Täs vaihees O oli nähny epäilyttävän ampujan, hui. Perusasentoon ja näytin koiralle kädellä suunnan (mikä saa sen keskittyyn, ai nyt tapahtuu). Laukaus, heitto, ja lupa noutoon. Sanoin koiralle "tuo" ja Olli mietti kaks sekunttia, lokki, pelottaa, lokki, PALLO. ja lähti litomaan. Tuomari tuumas et pelästykö se laukausta. Iteki aluks luulin mut sit keksiin et jätkä keksi pakokeinon, ja lähti hakemaan sitä palloa :DD ja vähän väkee nauratti ku näki et piski palaa pallo suussa. Palattiin lähetyspaikalle. Uusi lähetys, nyt Olli ymmärsi lähtee veteen. Lumpeita, lehtiä, lehtiä, kun niitä naukkaillen pääsi niistä yli niin yhtäkkiä siitä oli luettavissa selvä ahaa elämys, ja lähti suoraan markkeerauslokille, ja palautti sen hienosti maata pitkin lähes mulle. Sitten kuunneltiin perusasennos ohjauslaukaus, ja siirryttiin ohjauksen lähetyspaikalle, Olli vähäsen vielä varuillaan. Sitten ETEEN!, koira varovasti veteen ja taas tuli lumpeita vastaan, mutta koira koko ajan ui eteen päin, välillä kysyen et vieläkö ja hienosti kuunteli ja eteni joka kerralla välillä enemmän oikeelle ja sitten toisella kädellä tsemppaus käsky niin tajus kääntää vasemmalle. Koko ajan olis kuitenkin menossa eteenpäin ja oli korvat mukana, ja osui saareen ja löysi ohjauslokin (palautus maata pitkin, käteen). Sit 2markkeeraukseen, nyt oli jo selvästi mukana oleva koira sivulla. Olli näki molemmat heitot hyvin ja pysy hiljaa paikallaan, ja luvalla lähti maata pitkin hakee jälkimmäiseksi heitettyy, palautus samaa reittiä. Toinen lähetys, kädellä näytin vähän suuntaa, mutta ollilla oli selvä mielikuva tiputuksesta ja ei ongelmaa, paitsi että nyt näki piilossa olevan veneen, ja mutta toimi silti. Vähän sitä venettä palauttaessa piti kytätä ettei vaan tuu ja syö.

Noh sitten seurautus hakuun, ja laukaus matkan varrella. Ei ongelmaa. Sitten loppu seurautusta ja jätkä töihin. Tässä kohtaa itte saattoi jo rentoutua, tän Olli hoitaa. Ja niin painui hakeen toiseksi kauimmaisen lokin eteen, ja tämän jälkeenkin joka lähetyksellä tuli riista käteen varis, lokki varis..... Kuudetta kertaa lähetettäessä tuomari vinkkas että lokkeja kaks jäljellä että voi siirtyy kallion ääreen lähettään, ja sinne mentiin lähetin ollin kohti avovettä, sinne meni ja sai toisella puolella olevasta lokista hajun ja haki sen. Ja sit saikin kytkee koiran. Tuomari oli vakuuttunut toisen työn teosta. Kysyikin et ollaanko kisattu ennen. Ei olla ei mut nyt kisataan :)

Tuomiota odotteleen, ja kyllä kannatti, aamupäivän eka koira joka sai kutsun jäljelle :)

Jälki suoritettiin joskus kolmen aikaan/jälkeen vasta. Olli yksi viidestä jotka koko päivänä pääsi jäljelle. O ekana suoritus vuorossa. Vähä niinku karkas kania jälestään, mutta olin luottavaisin mielin. Ikinä ei oo Olli jättäny kaniin mettään. Aikaa rupes kuluun, ja jäljenvetäjä kuikuili ja kuikuili, ja lopuks huusi et se tekee vaan hakuu tässä. Kutsuin koiran pois, vielä kaksi lähetystä mut samalla tuloksella. Väki sanoi että oli käyny kanilla ekalla kertaa. En tierä, vissiin loppui paukut päänsisältä ainakin ihan rättipuhkipoikki -oloiselta se näytti kun sitten yhdessä käytiin kani hakemassa. Mutta ei siellä kyllä tuulikaan ollut apuna, koska vasta noin metrii ennen kania olli siihen reagoi, otti ylös ja kannettiin se takas tielle. Yleisö oli pahoillaan ykkösen menetyksestä (tutut olivat lähes räjähtämispisteessä:D). Mä en ollut pahoillani, en jotenkin osannut olla. Enkä ole vieläkään. Olli kuitenkin ylitti mun odotukset jo sillä että se toimi, ja sai tuloksen. Mulle jo voitto sekin että vihdoin päästiin ylipäätään kokeeseen. Olin vaan niin ylpee pojasta etten osannu hirveesti pettyä kanin metsään jäämisestä. Eli ALO2 oli Ollin kohtalo.

Sitten mun pieni mies, iltapäivän ensimmäinen koira numerolla 9. Rikin kanssa mentiin kans hyvissä ajoin odotteleen vuoroa, saatiin reenata tätä rauhassa oloa. Ja eipä se tuota tuolle ongelmia. Pani maata kun käskettiin ja lepäili rauhassa, jopa laukausten aikana. Toki taas niitä juuri ja juuri kuulivia vinkaisuja kuului, mutta ulkoisesti se lähinnä näytti nukahtavan. Vähän ennen omaa vuoroa siirryttii true odotuspaikalle, jossa koiran hajua mikä sai vähän enemmän vinkaisuja aikaiseksi mutta edelleen silti jätkä vain makaili.

Sitten kuului SEURAAVA ja siirryttiin tuomarin luo, joka toteskin että jaa sä tuut uudestaan että milläs tällä kertaa koiraa kutsutaan ja katotaanpa reakoiko koira Riki nimeen, ja yritin vedota nenän väriin että kyllä tää on eri koira :D Koira irti ja siirryttiin lähetys paikalle. Hyvin kuunteli ja kattoi markkeerauksen. Luvalla noutoon, ja lähtikin hyvin (vähän sitäkin lumpeet haittas). Varmaan sit noin 5 metrii ennen lokkii näki heittäjän puiden lähellä ja kuuli liplatusta rannassa ja päätti käydä tervehtiis heittäjää. Sitten aikansa haahuiltuaan sain käskyn kutsuu koiran pois. Uusi lähetys, lähti rantaviivaa pitkin ja painui taas sinne heittäjän lähistölle, mutta eteni maa-alueen kärkeen asti missä sai lokista hajun ja haki sen. Tuomari tässä kohtaa et hyvä juttu et saatiin lokki ylös, auttaa ohjausta.
Sitten ohjaukseen, lähti haparoiden eteneen veteen, koko ajan kysellen et vieläkö vieläkö mitäs nyt. Eteni välillä hyvin mut sitte lähti kääntyy kohti maata ja sain käskyn pyytää koira pois. Täs kohtaa olin et onko pakko lähettää uudestaan (kun ei se vielä osaa), mutta tuomari oli et lähetä vaan. No uusi lähetys ja sama jatkui. Tällä kertaa päästiin eteen, joo, eteen joo, hyvä:n avulla vähän pitemmälle, mutta ei mitenkää vakuuttavalta näyttäny. Tuomari täs kohtaa oli et joo pyydä koira pois, mut ikäänkuin aavistaen tän Riki sai iilin ja lähti uimaan kohti "ulappaa" ja riittävästi ku ui niin joko sai hajun, tai lähti virran mukaan, tai sit vaan yksinkertaisesti älys et hei, tuolla vasemmalla se saari mis äskenki oli lokki ja painui sinne, ja saatiin lokki talteen.

Sitten 2markkeeraukseen. Kuunteli ja katsoi heitot (annon tilaa nähdä ne). Maata pitkin haki vikaksi heitetyn. Toiseen lähetykseen avustin kädellä, lähti vähän haparoiden oikealta kaartaen, mut oli sillä selvä mielikuva että saaren taa se tippui, ja ui saareen ja totes et eipä ollukkaa siinä mihin tipahti, mut siirty saaren vasempaan reunaan ja sai aaltojen mukana siirtyneestä lokista näköhavainnon ja sai sen ylös. Palautuksen jälkeen vene lähti liikkeelle, ja sitä piti rannasta vähän pälyillä.

Sitten lähettiin siirtyy hakuun, vähä ennen normaalilaukaus kohtaa ampuja kysyy tuomarilta et saako ampuu käärmeen lähetyspaikan lähettyviltä. Me jäätiin ootteleen (kehotin rikin maihin), ja käärme sai osumansa (toimi samalla motivointi laukauksena ruutuun). Sitten siirryttiin lähetyspaikalle, ja pikku jätkä töihin. Lähti ollimaisesti kans painaan taka-alueelle ja toi sieltä lokin. Hakuvauhti oli koko ajan hyvä, mutta lähetykset, tai lähetyspaikalla olosta en tykänny ku kakara haisteli vaan toisten hajuja, mut etsi-käskystä unohti hajut ja lähti hommiin. Muutamia kertoja piti lähettää koira uudestaan, kun poistui alueelta. Kerran jäi kalliolla olevaan hajuun jumiin ja merkkas sen. Mut kaikin puolin teki kivaa hakua, toisaalta lopussa vähän kyseli et mitä nyt, ja ku ylhäällä olevalla kädellä lähetin et ettippä nyt niin vähän tuumaili et ai, puissako ne. Mutta lähti kuitenkin jatkaan taas kauas alueelle ja toi variksen taas. Siirryin rikiäkin lähettää kalliolle/rannan tuntumaan. Rikistä näki että se sai rantaan hajun toisella puolella olevasta lokista, mutta ei ymmärtänyt lähtee uimaan, harkitsi sitä kyllä tovin, mutta ei vaan osannu lähtee sinne päin, vaan tarkisteli rannas olevii puskien oksii et josko sieltä se haju tulee. Lähti kuitenki rannan vierustaa eteneen, ja sai jonku oivalluksen, ja eteni sitten kaislikkoo pitkin toiselle puolelle haisseelle lokille asti. Hienoa sitkeyttä Rikiltä.
Tän jälkeen sain kytkee koiran. 5/7 lintua haki, mutta kun oli tiedossa ettei jäljelle päästä niin se riitti.
Loppukommenteissa tuomari jälleen tarkasti että nenä edelleen musta, ja totes että hyvä palkinto saadaan markkeerauksen ja haparoinnista huolimatta.
Eli tulos ALO2, ja jos markkeeraus oli onnistunu ekalla yrityksellä ja ohjaus ollut vähän paree niin oltais ehkä päästy jopa jäljelle. Muttamutta. Vallan olin tyytyväinen Rikin työntekoon. Se on epävarma markkeerauksissa ja vesiohjausta se ei vielä osaa, niin siihen nähdän nappi suoritus. Ja ääntäkään ei poika suorittaessa päästänyt!

Ei voi muuta sanoa näin maanantainakin että OON YLPEE MUN POJISTA!!! Saatiin onnistumiset meille kaikille. Ehkä isoin voitto itelle oli vihdoin neljän vuoden odotuksen jälkeen päästä näyttään ihmisille että kyllä mun Olli osaa. Ja sydäntä lämmitti kovin muiden lakeudennoutaja-ihmisten hengessä mukana olo. Ja kiitos Minnalle että jännitit Ollin suoritusta jopa mua enemmän :D Olin aivan lentoon lähdössä suorituksen jälkeen: Me onnistuttiin!!

Joo joo, ehkä tämä huuma tästä joskus tasaantuu. Seuraavaa koetta odotellessa, joka sais huomenna mennä :)

NOME-B Evijärvi 18.6.2011 -pöytäkirjat

2011-06-18T11:54:00.000-07:00

18.6.2011, tuomarina Vesa Turunen, Evijärvi
Järjestäjä: Lakeuden Noutajakoirayhdistys ry
Koira: Lapintähti Oliver, Olli
Tulos: ALO2

KOESELOSTUS:
Haku: Aloittaa haun tehokkaasti kattaen koko alueen. Hausta jää tehokas kuva.
Ohjattavuus: Suorittaa tehtävän suoraviivaisesti ohjaajan merkkejä kuunnellen.
Paikallistamiskyky: 1-markkeeraus: suorittaa tehtävän toisella lähetyksellä. 2-markkeeraus: havaitsee heitot ja muistaa putoamispaikat ja noutaa linnut.
Riistan käsittely: Linnuista hyvät otteet.
Jäljestämiskyky: Koira ei suorita tehtävää. Käy kanilla, mutta ei ota.
Muut ominaisuudet: Iloisesti päivän tehtäviä suorittanut koira.
Yleisvaikutelma: Koira suorittaa tänään erinomaiset ohjauksen ja mukavan tehokkaan haun. Koira onnistuu myös hyvin markkeeraustehtävissä. Valitettavasti koira epäonnistuu jäljestämistehtävässä ja palkintosija putoaa.

Koira: Siipiveikon Variksenviejä, Riki
Tulos: ALO2

KOESELOSTUS:
Haku: Aloittaa haun mukavasti löytäen riistoja molemmilta alueilta. Tehokkuus jatkuu samanlaisena tehtävän loppuun asti.
Ohjattavuus: Tarvitsee toisen lähetyksen edetäkseen riittävän etäälle. Riista saadaan kuitenkin talteen.
Paikallistamiskyky: 1-markkeeraus: koira havaitsee heiton, mutta ei selvää muistikuvaa heitosta. Löytää riistan haulla. 2-markkeeraus: havaitsee heitot ja noutaa linnut suoraviivaisesti.
Riistan käsittely: Hyvä otteet linnuilla.
Jäljestämiskyky:-
Muut ominaisuudet: Hyvässä yhteistyössä omistajansa kanssa.
Yleisvaikutelma: Hyvän haun ja 2-markkeerauksen suorittanut koira, jonka pieni haparointi ohjauksessa ja 1-markkeerauksessa himmentää hieman kokonaiskuvaa.

Taipumuskoe 14.5.2011, Vimpeli

2011-05-15T11:00:00.000-07:00

14.5.2011 Taipumuskoe, tuomarina Paavo Oksala, Vimpeli
Järjestäjä: Lakeuden Noutajakoirayhdistys ry
Koira: Lapintähti Oliver, Olli
Tulos: NOU1

1. Sosiaalinen käyttäytyminen: Miellyttävä käytöksinen uros, suhtautuu hyvin muita koiria kohtaan.
2. Uimahalu: Rauhallinen veteenmeno, uiden hyvin.
3. Hakuinto: Hyvällä vauhdilla liikkuva koira. Kattaa alueen tehokkaasti tuoden riistat.
4. Noutohalu: Ottaa välittömästi riistat löydettyään.
5. Nouto-ote: Kaikilla riistoilla hyvä.
6. Palauttaminen: Palauttaa riistat ohjaajalle.
7. Reagointi laukaukseen: Rauhallinen, kiinnostunut
8. Itseluottamus ja aloitekyky: Koiralla on itseluottamus tänään kohdallaan, suoriutuen helposti tehtävästä.
9. Yhteistyö: Hyvässä yhteistyössä.
10. Yleisvaikutelma: Tekee tänään hyvän vesityön, suoriutuu myös muista tehtävistä helposti, myös kani tulee ohjaajalle käteen.

Tokoilua ja reffailua!

2011-04-03T09:22:00.001-07:00

Käytiinpä tänään taas Rikin kans yrittämässä josko se kolmas alo1 tulisi. Ilmoittautuminen tapahtui aivan viime tingas jälki-ilmolla mutta mukaan päästiin. Paikkana kiltalaisten uusi KiltAreena. Hieno uusi "maapohjainen" halli.
Ennen koetta itteäni hirvitti vähän että miten R toimii vieraassa hallissa, kun tähän asti tokoiltu vaan Dognessilla. Mutta pelko oli turha. Uusi halli, ei paljon hajuja, ulkoilma pääsi sisälle, ja oli hyvin aikaa tottua paikkaan ja sen hajuihin. Hetsailin Rikiä pallolla ja testailin miten toimii. Ja tuntui olevan hyvin mukana matkassa.

Luoksepäästävyydessä kumartui tutustumaan tuomariin paremmin. Paikkamakuu suju hyvin, oltiin kauimmaisessa reunassa. Tosin Rikiä vähän häiritti vieres piippaava koiruus, ja käänsi sille päänsä, (älä kitise, äiskä ei tykkää ku mara kitisee, niin ei se tykkää sunkaa kitinästä, oo hiljaa). Mut muuten meni tosi kivasti, ja perusasentoonkin nousu oli kiva.

Suoritusvuorossa oltiin ylläri viimeisenä. Kavereilta vakoilleena tein kentälle lähdön erilailla ku ennen, eli hetsasin pallolla ja muka laitoin pallon taskuun, mut annoinki kaverille selän taa.
Liikkeet Riki suoritti hyvin. Puolikas piste kytkettynä seuraamises tais lähtee löysästä täyskäännöksestä (jonka tein ekaa kertaa nomemaisesti eli oikeelle kääntyen). Vapaana seuraamises Riki oli vielä skarpimpi, piti kuulemma hyvää kontaktia, ja molemmis oli vasemmalle käännökset tosi kivoja,ja tässä myös täyskäännös onnistui.

Edelliseen kokeeseen verrattuna tein jäävis liikkeis selvemmät äänenpaino erot, ja johan sujui. Seisominen olis ollu muuten kymppi kans, mut ku palasin koiran viereen niin riki meni omatoimisesti perusasentoon. Luoksetulo oli ihanan nopea, tuli nätisti viereen, vähän hipaisi mua, mutta sai silti täydet. Ja hyppy tipahti ysiin ku haisteli seisahtuessaan hyppyä, muuten kiva.

Kiva oli tehdä töitä Rikin kanssa ku se oli ekaa kertaa kokeessa lähes täysillä mukana, (ku luuli tosiaan et pallo oli taskus) ja tuomari tykkäs siitä kovin ja kehui sitä ja meitä, Kiitos Hänelle siitä.

Kokeen jälkeen mentiin poikien ja ennen kaikkea MARAN kanssa katsomaan siskoo Likkaa, joka asuu Kokkolassa. Vähän kyllä piti miettiä sisaruutta. Sisäoloissa sisko oli itserauhallisuus, loikoili vaan, mutta pihalla huomassa yhtäläisyyden. Se mikä pisti uskon koetukselle oli sisarusten KOKOERO. Eikö tyttöjen pitäisi olla pienempii ku urosten. No ei vissiin. Likka näytti lähes täyskasvuiselta, ja aikuiselta, no ennen kaikkea puolivuotiaalta. Ja Mara on siihen verrattuna PIENI, kitukasvuinen ja naamastaan täysi PENTU. Ei ois oikeesti uskonu että niillä on sama synttäripäivä. Pitää vissii oikeesti ruveta ahtamaan tuohon pentuun ruokaa.
Mara näytti siskolle kuinka pallolla leikitään "sisko rakas, minä juoksen ja SINÄ ajat takaa"
Oli ihana päästä näkemään Likkaa ja sen perhettä. Kiitos teille. Ja ehkä Mara ens kerralla on jo vähän isompi.

Niin joo, ja ku tokohallilla Maran kans piipahdin, niin ensimmäinen kommentti oli, "voi, onko se ruskee" ja mää siihen et "öh, musta sen pitäis olla, ainaki papereis niin on" :DD

Toko 3.4.2011, Kokkola

2011-04-03T09:12:00.000-07:00

3.4.2011 Tottelevaisuuskoe, tuomarina Tiina Laakko, Kokkola
Järjestäjä: Keski-Pohjanmaan Koirakilta ry
Koira: Siipiveikon Variksenviejä, Riki
Tulos: Alo1, Kp, TK1

1. Luoksepäästävyys: 10
2. Paikalla makaaminen:10
3. Seuraaminen kytkettynä:9½
4. Seuraaminen taluttimetta: 10
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 10
6. Luoksetulo: 10
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä: 8½
8. Estehyppy: 9
9. Kokonaisvaikutus: 10

pisteet: 194
sijoitus: 1/10

Talvinome 20.3.

2011-03-23T10:58:00.000-07:00

20.3.2011 Talvinome, epävirallinen koe, Jämsä
Järjestäjä: Mäntän Seudun Nuuskut
Tuomarit: Satu Virtaranta & Tarja Tuhola
Koira: Siipiveikon Variksenviejä, Riki
Luokka: ALO, riista (fasaani)
Tulos: 31,25 pistettä
Sijoitus: 21/40

1. Haku:
Turhan rauhallisesti alueella liikkuva koira, joka tuo 3 lintua. Empii riistoilla, ja jättää yhden noutamatta. Hajut hieman häiritsevät työskentelyä. Palautukset ja luovutukset hyvät.
Pisteet: 5/10

2. Markkeeraus:
Koiralla on tarkka muistikuva pudotuksista, etenee linnuille suoraviivaisesti, mutta empii molempien ylösotossa.
Pisteet: 8,5/10

3. Ohjaus:
Koira etenee vauhdikkaasti ja suoraviivaisesti riistalle ja palauttaa sen nätisti ohjaajan käteen.
Pisteet: 10/10

4. Työskentelyhalu ja tehokkuus
- Ohjaajansa hallinnassa hyvin oleva koira, joka on hieman tehoton tänään. 7p
- Työskentelyhalun pisteitä laskee empiminen riistoilla. Parivaljakon työskentelyä on miellyttävä seurata 8,5p
Pisteet: 7,75

Kuvan nappasi: Petri Tuominen

16.3.2011

2011-03-17T09:07:00.000-07:00

16.3.2011 Tottelevaisuuskoe, tuomarina Piritta Pärssinen, Kannus
Järjestäjä: Kannuksen Koiruudet ry
Koira: Siipiveikon Variksenviejä, Riki
Tulos: Alo1

1. Luoksepäästävyys: 10
2. Paikalla makaaminen: 9
3. Seuraaminen kytkettynä:9
4. Seuraaminen taluttimetta: 8½
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 0
6. Luoksetulo: 10
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä: 8
8. Estehyppy: 10
9. Kokonaisvaikutus: 9

pisteet: 164
sijoitus: 4/12

Pikakuulumisia..

2011-02-24T09:26:00.000-08:00

Käytiin Maran kans eilen lääkärissä luovuttamassa sinne viimeinenkin kulmuri. Reipas oli kaveri, ja nopeasti oli operaatio ohikin. Hyvä kun uneen Mara ehti (muutamas sekunnis rupes jalat pettään alta), niin jo sai herätteen pyllyyn. Mut hyvin toipui, ja iltapäivällä oli reipas oma itsensä.
Vatsaankin on löytyny lähes tasapaino, syödään rc labrador junnua, ja broiskua, ja mahaa tasapainottavia ravintolisiä (vielä toistaiseksi) ja pellavansiemenrouhetta (auttaa nesteen imeytymistä jotenki).

Marasta on tullut musta ferrari. Toissa aamuna rupes oikein huvittaa ku päästin sen tuossa puistopolulla irti. Luvan saatuaan jätkä otti pitkät jalkansa alleen ja juoksi. Itselläni kun on ollu flunssa joka on vienyt huutamishalut, niin en siis jaksanu huudella sen perään, vaan päätin kääntyy ympäri ja kattoo mitä jätkä tuumaa. Jossai vaihees kakara huomas tän, lähti painattaan perään, ja tuhatta ja sataa ohi, ja taas maailman ääriin. Huokaisin ja käännyin ympäri, ja taas sama homma, jatkoin tätä muutamia kertoja ja sama vaan toistui, mut minkä sillä voi ku jalat ja nenä VÄHÄ VIE :D

Kuvia!!!

2011-02-22T00:03:00.000-08:00

Uusia kuvia Marasta ja pojista galleriassa :) Kiitokset Riikka Niinistölle kuvien napsimisesta :)

Yleisön toiveesta..

2011-02-13T23:59:00.000-08:00

..tässä tulisi päivitystä kuulumisiin taas pitkästä aikaa. Ja toisaalta, helpompi esim. Maran edesottamuksia on seurata jos joku niitä kirjoittelis :D

Mistähän sitä aloittelis. No Mara on nyt noin niinku 4,5kk vanha, painaa noin 13kg, hampaat on vaihtunu hyvin, yläkulmurien tippumista odotellessa. Ja se on reipas nuori mies. Ainut miinuspuoli siinä on se et sen maha ei tahdo kestää. Ei olla vielä löydetty kultaista keskitietä millä saatais kakka normaaliksi, se on aina pehmeää, ja nyt viime aikoina on ollut vielä löysempä. Mutta jatketaan yrittämistä.

Järjestään kaikki jotka vastaan tulee sanoo siitä et sä et oo martti kasvanut yhtää, tai et ooppa sä pieni. Kyllä mun silmään mara kasvaa joka päivä, ainaki jalkoja, mut toisaalta se on kyllä tosi pieni, mikä on tulevaisuuden ammattia ajatellen oikein hyvä. Ja Martti ite reenaa tätä tulevaisuuden autonhytteihin nostamista. Autoon ku oon sitä pistämäs, niin se nostaa etutassut auton sisään että nosta sä mun pylly, vaikka aivan hyvin itte sinne pääsiskin hyppäämään, mut aina ei vaan viitti :DD

Sen Marasta osaa sanoa että siitä ei välttämättä tuu kaikkein päälle päsmäriä, siitä pitää noi isommat pojat huolen. Riki varsinkin on ottanut tehtäväkseen et kun hän kerran ei ole enää se pahnan pohjimmainen niin tekee sit selväksi sen sille kuka nyt on. Eli Riki, meidän nössöpoika, sanoo Maralle välillä et sun ei oikeestaan sais ees liikkua nyt ku mä kiellän, ja Mara muutaman kerran rähähdyksen nahassaan tunteneena on, et okei mä en liiku. Mut on ne kavereitakin, ei ehkä niin hyvii mitä ne oli ku Mara oli ihan vauva, mut kavereita kuitenkin.

Maran luonteesta, noh, se on labukka, tarviiko siitä muuta sanoa :D eli minä rakastan kaikkia, minä nuolen kaikkia, minä mielistelen kaikkia, pylly heiluu, nenä käy, ruoka maistuu, tekemisen halua ei puutu eikä nopeutta :D eli aikasta perus käyttis.
Esine-etsintää kun tehdään, niin enää ei tarvi ku vähä vilauttaa lelua/leluja et nämä lähtee piiloon, käydä piilottaas ne, ja sit vasta tuoda mara paikalle, ja tämä tietää mitä se etsii ja löytää ne, ja tulee naamaa tuomaan niitä mulle. Esimerkiksi tiesi etsiä mun hanskan siskon luona lastenvaatteita ja leluja täynnä olevasta huoneesta. Ja esineet löytyy niin ylhäältä kuin alhaaltakin ja kiipeilemistä ei pelkää. Kaupunkikävelykin sujui, liikenne ei pelottanu eikä ostoskärryt, mut se mikä pelotti on yksittäiset pysäköidyt autot, ja varsinki tyhjäkäynnillä olevat. Niitä pitäis reenata lisää, ja pieniin onkaloihin menoja yms.
Noutohalua siltä ei puutu, eikä taisteluhalua. Eikä kantamishaluja. Tapanani onki että kun mennään paikkaan missä on ihmisiä joihin se pääsee tutustuun niin pistän sen suuhun hanskani niin sit se voi tervehtiä, ilman että se nuolee ihmiset kuoliaiksi tai tarttuu niiden hihoihin. Ja Mara kyllä huolehtii että kaikki tulee tervehdittyä. Tälläistä kuuluu mun Zumba-Martille, ja Mara lähettelee terkkuja sisaruksille, Moonalle, Maurille ja muille, sekä iskälleen ja äiteelleen :DD Kokkolassa asuva sisar/veli omistajineen, jos käyt lukemas, niin otahan yhteyttä, olisi kiva tavata ku asutte noin lähellä.

Sitten Riksu. Rikin kanssa käytiin tuossa tammikuun lopussa pyörähtämässä Raahen ryhmikses. Kivasti kaveri toimi kehässä, ja pari punaista nauhaa saatiin, toisen ymmärsin toista en, mutta kun kysyin viisaammilta niin arvostelukin selvisi eli tuloksena tosiaan KÄY ERI ja käyttöluokan ykkönen kahdesta koirasta. Eli komia on poika. Käyttäytymisestä muuten, eli meinas hormoonihirmulla pää hajota kun halli oli täynnä ihania naisia. Makas kyllä rauhassa paikallaan, mutta hikoili kovasti ja koko ajan kuului pieni piippaus. Voi noita miehiä. Muutenkin elämisis Rikin suurin huomio tällä hetkellä keskittyy noihin narttuihin, ne pistää vallan miehen pään pyörälle. Toivottavasti tasaantuis iän myötä.
Rikin viime viikko meni sairastellessa. Rupesin tiistaina kattoon et jätkä ei enää venyttele takapäätään, ja sit illalla ku kaveri tuli käymään ja hieroi sitä jonki aikaa, niin riki vaan kölli silmät kiinni ja siitä näki että se ei enää ollut normaali riki. Se vaan ku jatkoi nuokkumista eikä kiinnostunu narttukoirastakaan niin ruvettiin kunnolla ihmettelee, ja mittasin kuumeen, niin selvisi miksi koira on vähä nuupallaan. Lämpöä oli 39,6 astetta, eli ei ihme ettei ollu virtaa.
Kyllä piti pelästyä, ku ei yhtää tienny mikä sillon ku ei reppana osannu kertoo. Takapää sillä oli tosiaan jumissa, ja pieni puremahaava huules, mut muuten ei mitää ulkoisia merkkejä kipuilusta. Yö menikin huonosti nukkuen, kytäten et paheneeko olo. Ei pahentunu mutta ei kuumekaan laskenu. Aamulla päästiin lääkäriin, ja lääkärikään ei löytäny mitää varmaa syytä. Takapäätään R vinkui ku sitä oikein kunnolla venytettiin. Ja verikuva kun otettiin niin se kertoi tulehduksesta, eli saatiin antibiootti ja kipulääke-kuurit ja lepoa hoidoksi. Vähän jäi epäselväksi mikä sitä vaivaa. Nyt kuusi päivää kuuria syöneenä Riki on taas jo oma hölmö reipas itsensä, ja takajalatkin venyy lattiaa myöten :D
Eli pidetään peukkuja että tulehdus ei uusi, ja pää tasaantuis tuosta narttuhourailusta, ja miesego vähä pienenis, uusin harrastus on meinaan ollut Ollin astuminen, niin ei siis ihme et on takapää vähä jumis.
Nomeilusta, reenailun alla on linjat suunnat ja pillipysähdykset, ja se että dameja voi olla useampi ja mä päätän minkä se hakee eikä se. Ja sehän meinaa ottaa kovin pienen aivokapasiteetille. Osallistutaan maaliskuus nomekoulutukseen, ja Talvinomessa käyrään kattomas että osataanko me noutaa vielä riistaa ja veiskö riista tytöistä voiton, saa nähdä. Ja tosiaan tarkoituksena oli viimeistään kesällä startata nomessa, mutta reenaamista kyllä piisaa ennen sitä. Tokossa on nyt yks ALO1, yritetään kevään aikana saada vielä TK1, ja ollaan ruvettu reenaileen AVO:n liikkeitä. Mut yhteenveto Riksusta. RIKSU ON KIVA! :)

Ja sitten tuo Rontti-Olli. Oltiin lauantaina Ollin kans pitkästäpitkästä aikaa ihan
vain kahdestaan nome-koulutuksessa ja koira toimi hyvin. Vähä lopusta meinas kiehua yli, kun tuli starttarin laukaus ja markkeerauksia ja se kattoi kun toinen koira nouti mutta muuten tosi jees, ja aluks pelotti miehetkin. Kattoi alta kulmien niitä valmiina pakenemaan jos ne tekee jotai ihmeellistä, mutta damit ja noutaminen vei voiton, ja miehet sai seistä damien heittopuuhis ja olli haki damit niinku olli voi vaan hakea. Tehtävien kulun voi käyrä lukemassa kaverini blogista, hän omaa paremmat kirjoittamisen lahjat. Olli teki samat tehtävät vähän pitemmillä matkoilla ja markkeeraustehtävä oli suoraa kakkosena. Mutta oli poijat kivaa, kiitos seuralle ja ja kouluttajille. Mitäs muuta ollin kans. Noh me reenataan omaksi iloksi tokoa, en tierä uskalletaanko koskaa startata. Ja sit haaveissa siintää et josko me vielä kerran koitettais niitä taippareita, ku oikeesti, tehtävät olli osais tehä vaikka silmät kiinni jos vaan pelot ei vie voittoa.

Tälläistä kuuluu Marskille ja pojille, kuulemisiin :) ja hyvää ystävänpäivää kaikille meiltä kaikilta. Ja kuvat napsi Iida Hankkila, KIITOS!!!!

Raahen ryhmänäyttely 29.1.2011

2011-01-30T13:21:00.000-08:00

Tuomari: Paula Heikkinen-Lehkonen
Koira: Siipiveikon Variksenviejä
Tulos: KÄY-ERI, KÄK1
Arvostelu:
Kookas, roteva uros. Hieman pitkä runko. Pitkä pää, pyöreät posket, tummat silmät. Hyvät korvat. Hyvä lapakulmaus. Hyvä luuston vahvuus. Hyvä rintakehän syvyys ja tilavuus. Hyvät takakulmaukset. Karva kihartuu ja nousee pystyyn selässä ja niskassa. Liikkuu helposti peitsaten. Tummanpunainen, vain hyvin pienet valkeat merkit

Kuvan ystävällisesti nappasi Kati Jussila

Uusi tulokas, tulos yms

2010-12-16T09:01:00.000-08:00

Terve pitkästä aikaa. Ja taas on parissa kuukaudessa ehtinyt tapahtua vaikka mitä.
Suurimpana tapahtumana on ollut lauman uuden jäsenen saapuminen ja kotiutuminen. Eli 19.11. liittyi joukkoomme Labradorinnoutajanpentu Mara, virallisemmin Dacabe I'm A Snoop. Mara on koulun projektikoira, tai siis Tullilaitoksen koira, joka on mulla projektikoirana noin vuoden verran jonka jälkeen se toivon mukaan lähtee sitten tullille työskentelemään huumekoirana.
Nyt jätkä on 11 viikkoa vanha ja yhtä jalkaa koko koira. Kaikki on sujunu hyvin. Yksinjäämiset on ainoat mitkä hiertää välejämme :) eli ei haluu jäädä yksin. Aluksi ei pystyny jäämään mihkä yksin, mutta sitten rupes helpottaa ja eka pystyi jäämään 60neliön kämppään yksin, ja nyt pystyy jo pelkäs makuuhuoneessakin yksin olemaan. Hallilla boxis oleminen on se mikä ei vielä oikein suju, muuta kuin äärimmäisen väsyneenä, mut parempaan menossa.
Tulevaa ammattiaan ajatellen Mara on loisto koira, siis mitä tulee nenän käyttöön. Tehty koulussa namikasojen piilottamista yhteen huoneeseen, ja namit löytyy hienosti niin lattialta, kaappien takaa, tuoleilta, purkkiradalta yms. Tämän seurauksena tosin on tullut vaikeus leikkiä enään hallilla leluilla, mutta siinäkin tänään huomasi edistystä kun teimme ensimmäisen kunnon pallon etsinnän eri huoneeseen mihin muina päivinä oltiin namit pistetty. Nyt lelut vietiin Maran nähden (hetsaten) huoneeseen, ja ovi välissä kiinni, ja sit pentu vapaaksi. Ja niin löytyi neljä palloo (kaks eri piilotusta kahdella pallolla) hienosti nenä tuhisten, niin tuolilta kuin kaapintakaa yms. Hieno seurata noin pienen kakaran hienoa nenänkäyttöä, kun ei mikään vielä häiritse etsimistä (siis kokemuksen tuomat odotukset yms).
Marasta näin muuten. Se on hirvee mammanpoika, mun perään hinkuu, ja siks yksinjäämiset onkin kova pala. Mutta toisaalta tosi kiva, kun pitää kontaktia yllä, eikä päästä hallillakaan karkuun. Ja tänän kun kaks muuta pentua oli sen kans pyörimäs, niin Mara lähti mun luo namin toivossa. Tällä hetkellä osaamme istua ja mennä maahan (ilman käskyä tosin), ja hakee kontaktia ja tosiaan noutaa leluja (ja KANTAA),paitsi et hallilla ei tahdo tuoda niitä heti mulle, ja ETSIÄ RUOKAA ja LELUJA. Ja Riki on Maran ikioma unilelu, eli kun mennään ehtoolla nukkumaan niin Mara kömpii Rikin kainaloon :D Suloinen vekara, ja lupaava tapaus.

Ja sitten niitä tuloksia, eli päätettiin Rikin kans uskaltautua molempien ensimmäiseen tottelevaisuuskokeeseen kun Kankon merkeissä semmoinen järjestettiin. Onneks oli vielä ilmoittautumisajan jälkeen tilaa, kun keräsin rohkeuteni ilmoittautua vähän myöhään. Mutta siis jännityksestä huolimatta koe meni oikein hyvin.
Eriteltynä osasuoritukset:
1. Luoksepäästävyys: meni hyvin alkupiippaamisesta huolimatta (piippas ku oli niin paljon muita kivoja koiria),
2. Paikalla makaaminen: Hyvin pysyi paikallaan eikä kääntyny kankulleen niinku normaalisti, vähän katseli kun noin 10m:n päässä olevaan eteiseen tuli väkeä odotteleen, -1 meni kun tarvi toisen käskyn perusasentoon nousemiseen (yks kompastuskivemme)
3. Seuraaminen kytkettynä: Motivaatio ois voinu olla paree, tai siis vire, mut hyvin tasaisesti seuras, viimeisen täyskäännöksen kohdassa oltiin yleisön lähellä joten koira vähän niistä häirääntyi, mut palas kyl hyvin oikeelle paikalle.
4. Seuraaminen taluttimetta: Parempaa seuraamista, mut samas kohdas taas häirääntyi vähän, + molemmis seuraamisis ohjaaja meinas unohtaa ekoissa täyskäännöksis liikkuu eteenpäin.
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: -0,5p meni vissii ettei ihan napakasti menny maahan, (EN MUISTA)
6. Luoksetulo: en muista mistä lähti -1p
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä: pysähdykses etutassut pysähty hyvin, takajalat teki pienen pompun sivulle (normaalisti huomattavan hypyn)
8. Estehyppy: täydellinen muuten mut oli vissiin hipaissu tassut lautaa :/
9. Kokonaisvaikutus: Rauhallista työskentelyä, mut teki kuitenkin koko ajan.

Että semmoosta, kannatti lähtee koittaa et ollaanko koevalmiita. Toki olisin muunmuassa toivonu parempaa seuraamista ja harmittaa toi esteeseen osuminen (ite en huomannu), mut teki jätkä tosi kivat jäävät liikkeet ja luoksetulot ja muut. Oli tosi hyvin kuulolla, ja rauhallinen (normaalia), mut ei laama. Ja oli toka kerta ku otettii kaikki liikkeet liikkurin kans putkeen, eli ihan superia oli vois sanoa :D mun oma pikku RISKU!!!

Alun perin kokeeseen osallistumista uhkas ab-kuuri mutta sainkin lopettaa sen 1,5 viikkoo aiemmin, niin ei tehny tiukkaakaan varoaikojen kanssa. Ai miks antibioottia. Rikillä oli paha tulehdus vasemman takajalan yhdessä varpaassa. Nähtävästi oli saanut siihen arkena pienen nirhauman tms ja vasta viikonlopun jälkeen huomasin (kaverin avustuksella), ku poika nuoli tassuaan. Silloin varvas olikin jo tulehtunut, ja seuraavana päivänä olikin edessä ell reissu ja monet lääkkeet ja ab-voide saatiin matkaan. Tassu on nyt siis ok, ja saatiin lopettaa ab aikaisemmin kun sai sellaisen 30pv:n kuurin aluks.
Samalla reissulle Rikiä penslattii vähän kovakouraisesti niin et jätkä pääsi MIESTEN maailmaan oikein urakalla, minkä seurauksena pojan pää oli useamman viikon ihan sekaisin. Paisutteli itteään ja aamuisin tiputti verta, ja pelkäsin jo ties mitä eturauhasvaivaa -> käytiin siitäkin lääkäris, mut onneks ei löytyny mitää ihmeellistä ja nyt toi on tasaantunu onneks. Mut tosiaan MIESTEN MAAILMAN on löytäny.

Ja terveystuloksetkin ovat tulleet ja tulokset siis olivat Lonkat A/A ja kyynärät 0:0, eli terve poika.

Sit me käytiin 27.11. Lakeuden noutajakoira yhdistyksen Damit tapahtumassa leikkimässä noutajia. Niin Olli ku Rikikin pääsivät noutamaan. Olli vanhaan Ollimaiseen damit-tapaansa sijoittui jaetulle 2 sijalle 4kk vanhan tollerivauvan kanssa ja Riki sitten jaetulle viidennelle sijalle. Tehtävinä oli hakuruutu jossa 5 damia, joista Olli toi kaikki ja Riki kolme (Rikin viimeinen tehtävä ja haahuili siihen malliin et jätin kolmeen damiin), toisena rastina linjakakkonen, (HELPPO), molemmat pojat suoritti sen mallikkaasti. Meinasin eka et Riki tekee tehtävän ykkösinä, mut ekan noudon jälkeen tuomari-Niina meinas et tehdäänpä sittenki kakkosena ja niin kakara teki jopa paremmin ku Olli (Riki on salaa reenannu markkeeraamista). Vipana rastina linja polkua pitkin. Ollin linjaan ei sanomista, Riki oli loppupään koirista suorittamas, ja edellinen koira oli pinkonu jälkien peräs linja vähän pitkäksi ja Riki seuras samoja jälkiä, mut takaisin tulles nappas damin ja palautti.
Riki palkittiin vielä Damit tapahtuman Nuori Lupaus -pystillä, mikä oli kiva juttu. Parasta päivässä oli kuitenki päästä pitkästä aikaa Lakeuren noutajien pariin, viettää kivaa päivää. Marakin sai samalla reissulla paljon uusia tuttuja, ja tulevaisuuden tullattavia :D

Nyt en keksi enempää, ehkä tämä taas riittää pariksi kuuksi :D

Toko 15.12.2010, Kannus

2010-12-16T08:54:00.000-08:00

15.12.2010 Tottelevaisuuskoe, tuomarina Piritta Pärssinen, Kannus
Järjestäjä: Kannuksen Koiruudet ry
Koira: Siipiveikon Variksenviejä, Riki
Tulos: Alo1

1. Luoksepäästävyys: 10
2. Paikalla makaaminen: 9
3. Seuraaminen kytkettynä: 8,5
4. Seuraaminen taluttimetta: 9
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9,5
6. Luoksetulo: 9
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9,5
8. Estehyppy: 8
9. Kokonaisvaikutus: 10
Pisteet: 181
Sijoitus: 1/9

Vihdoin...

2010-10-03T00:44:00.000-07:00

Vihdoin oma odotus ja yritykset palkittiin tuloksella NOU1. Enhän sitä olekaa yrittänyt kuin kuuden nollan verran, kahdella koiralla tosin. Mutta olihan se hieno tunne saada laput kouraan :D
Eli kolmas kerta toden sanoi Rikin kohdalla.

Suoritusvuorolla neljä Rikin kans lähdettiin tehtäviin. Maasto oli vetistä sammalikkoa, lokeille lähetyspaikassa sai seistä nilkkoja myöten vetes, kun sammalikko upotti, eikä koirakaa suostunut pyllyä siihen laskemaan. Ensimmäistä lokkia lähtiessään hakemaan Riki meni veteen epävarmasti, (mitä ilmeisemmin myös pohja oli ällöttävää) mutta haki kuitenkin hienosti lokin mulle. Veneestä heitetylle lokille lähti jo huomattavasti reippaammin ja sieltähän sekin tuli.

Hakuruudun lähetyspaikka oli niin ikään myös hirveen märkä ja upottava, eli en pyytäny siinäkää koiraa istumaan. Heitetty varis tuli kans ”kosteikolle” mutta muu alue olikin jo sitten kuivempaa metikköä (mutta silti aivan erilaista missä normaalisti ollaan treenattu). Ekaa varisti Riki pakkaa tovin suuhunsa, mut tuo hyvin ja kolme suoraavaa se vaan juoksee metsään, löytää variksen ja tuo mulle. Ja varsinkin juuri neljäs varis tuli hienosti. Aha, varis, suuhun ja takasi :) ja sit saikin jo kytkee koiran :)

Ennen jälkeä otin muutamia ylösottoja omalla raatokanilla hirveesti hetsaten, ja toi ne hyvin. Ja sitten koko matka suorituspaikalle kans hetsausta. No ite lähtöpaikalle päästyään ja kanista jo hajun saatuaan Riki ei enää hetsausta ottanu vastaan vaan lähti jäljelle. Itse näin koiran suorituksesta ensimmäiset ja viimeiset 10m, sillä heti alussa Riki pääsi kumpareen taa piiloon ja sen jälkee sitä ei ollu mitää mahdollisuutta nähdä. Ajan kuluessa ja tuomarinkin jo ottaessa askeleita metsään rupes itteäkin vähän jo hermostuttamaan, ja melkein olin jo varma ettei kania tuu. Tosi pitkän ajan kuluttua rupes rapinaa kuulumaa, ja niin tuli Riki esiin pienen kanin kanssa, MUTTA TULI kuitenkin. Ja siinähän se, NOU1, jeeeeee!!! Mitä ilmeisemmin Riki on taas kerran hoitanut kanin haavoja ja pyllyä kanin löydettyään, mutta nyt oliki sitte jääny takaraivoon ajatus et niin joo tällä muuten piti tehrä jotai, AAAA, se pitää vierä emännälle. ONNEKSI!!!

Nyt sitten hetkeks treenitauolle, ja sit miettimään markkeerauksia, ohjausta, seuraamista ja pillinkäyttöä yms.

Taipumuskoe 2.10.2010, Pomarkku

2010-10-03T00:40:00.000-07:00

2.10.2010 Taipumuskoe, tuomarina Juha Tenhunen, Pomarkku
Järjestäjä: Satakunnan Noutajakoirayhdistys ry.
Koira: Siipiveikon Variksenviejä, Riki
Tulos: NOU1

1. Sosiaalinen käyttäytyminen: Suhtautuu hyvin muita koiria ja ihmisiä kohtaan.
2. Uimahalu: menee rannalta heitetylle hieman epäröiden, mutta reippaasti veneestä heitetylle.
3. Hakuinto: Tekee itsenäistä ja tehokasta hakua
4. Noutohalu: Lokit empimättä, mutta miettii hieman variksilla. Ottaa ne kuitenkin oma-aloitteisesti ylös.
5. Nouto-ote: Syvä ja pehmeä, yhdellä variksella hieman levoton ote
6. Palauttaminen: Lokit ja varikset ohjaajalle käteen.
7. Reagointi laukaukseen: Tarkkaavainen
8. Itseluottamus ja aloitekyky: Suorittaa jälkityön itsenäisesti
9. Toimii hyvässä yhteistyössä ohjaajan kanssa.
10. Aloittaa vesityön hieman epäröiden, suorittaa kuitenkin vesityön mallikkaasti. Tekee erittäin tehokasta ja itsenäistä hakutyötä.

Kuulumisia!!!

2010-09-29T13:06:00.000-07:00

Piti täs nopeasti päivittää kuulumiset, ja noi erellisen taipparien tierot ennen seuraavaa koitosta mikä onki pian.

Mutta siis elokuun taippareihin treenattiin ahkerasti ja hyvältä näytti niin treenit kuin koekin, mutta Riksulla on joku ihmeongelma tuon jälkikanin kanssa. On hulluna kaniin, mutta sit ku se löytyy jäljen päästä (ja varsinki jos on uus/vieras kani), niin se käy haistelees ja nuolees kanin, mutta ei jostai syystä ymmärrä nostaa sitä ylös. Toisella yrityksellä useimmiten sen sit viimeistään tuo (paitsi sit kokees).

Nyt uuteen taippariin tähdätessä on panostettu kaniin, ja edelleen on välillä ongelmia, välillä ei, mut pääasias joo, saa nähdä miten käy. Parempaan kuitenki menossa, eikä sitä tierä mitä tuon kakaran pääs silloin liikkuu. Yritän tässä tsempata itteeni.

Kouluakin on taas yli kuukausi jo käyty. Paljon on ollut käytännöntreeniä, haussa, tokossa, agissa, jäljessä ja esine-etsinnässä. Rikille mieluisimmat lajit ehdottomasti haku/haun maalimiehet, ja AGILITY. Eli mitä vauhdikkaampi sen parempi, ja Riksu aivan innoissaan. Poika pääsi esittämään rauniokoiraakin, ja onnistui siinä mallikkaasti. Maalimiehet vaan on niin ihania ku niiden kans saa taistella.

Koiraurheilun-tunneilla ollaan päästy tutustumaan uusiin lajeihin. Pojat molemmat pääsivät koittamaan Canicrossia ja VEPEä. Olli varsinkin kunnostautui molemmissa, mutta myös Riki oli hyvä. Sitten Riki on päässyt vielä koittamaan lampaiden paimennusta, mikä alkoikin oikein loistavasti, mutta loppui lampaiden kosiskeluun :DD Ja tänään päästiin koittaan vielä Rally-tokoa (molemmat pojat). Vielä edessä flyball (ei oikeilla laitteilla) ja koiratanssi nyt ainaki.

Ja mitä noista lampaista nyt ilmeni niin Rikiä kiinnostaa aivan mahdottomasti TYTÖT, katsomatta eläinlajia. Ei mee yli, mutta kiinnostaa ihan hirveesti ja maistelemaan pitää päästä, not nice.
Tokossa tarvisi aivan hirveesti häiriötreeniä, hajut meinaa vetää puoleensa. Agility taas on siitä kivaa että emäntä kimottaa iloisesti eikä kiukkua, ja saa juosta viilettä eli on vaan bileet.

Tälläästä tänne, kivaa on :D

Taipumuskoe 15.8.2010, Padasjoki

2010-09-29T12:58:00.000-07:00

15.8.2010 Taipumuskoe, tuomarina Petri Tuominen, Padasjoki
Järjestäjä: P-H Nuuskut
Koira: Siipiveikon Variksenviejä, Riki
Tulos: Nou0
1.Sosiaalinen käyttäytyminen: Ystävällinen ihmisiä ja muita koiria kohtaan. Hyväksytty.
2.Uimahalu: Menee rauhallisesti, mutta päättäväisesti veteen. Ui mielellään. Hyväksytty.
3.Hakuinto: Hyvällä vauhdilla, nopeasti kattaa alueen. Hyväksytty.
4.Noutohalu: Tuo mielellään löytämänsä riistat, kieltäytyy kanin noudosta. Hylätty
5.Nouto-ote: Lokeista hyvä. Myös variksista. Hyväksytty.
6.Palauttaminen: Lokit ohjaajalle, myös varikset. Hyväksytty.
7.Reagointi laukaukseen: Tarkkaavainen. Hyväksytty.
8.Itseluottamus ja aloitekyky: Jäljestää kanille, mutta valitettavasti ei tänään ota kania. Hylätty.
9.Yhteistyö: Ohjataan miellyttävällä tavalla. Hyväksytty.
10.Yleisvaikutelma:Koira, joka suorittaa tänään erinomaiset noudot sekä vedestä että hausta. Valitettavasti tänään jälkikani jää tulematta. Hylätty

Tampereen taipparit 13.6.2010 ja muita kuulumisia

2010-06-13T07:05:00.000-07:00

Kävimme tuossa Rikin kanssa aamutuimaan Tampereen seudulla yrittämässä taipumista, mutta ei ollut pikku jätkä vielä valmis, ainakaan itseluottamukseltaan.
Sosiaalinen osuus meni hyvin (pienesti piipatessa). Suoritusnumeroksi saimme ykkösen. Eli ekana vuorossa, ja itseni kannalta se oli hyvä juttu, en kerinnyt aivan hirveitä jännityskierroksia kehittää (toisaalta jos jossittelee niin ehkä jo yhden koiran jäljet olisivat voineet vierä Rikinkin haussa taaimmaisille variksille, toisaalta ei ollut muitten pissoja ym hajuja häirittemäs)

Vesityö meni hyvin. Ensimmäinen veteenmeno vähän hitaanlainen, mutta menossa oli silti koko ajan. Palautus lokkia siivestä kantaen. Toinen heitto suht kauas veteen laukauksen kera (oli muuten eka isopamaus noudon yhteyteen jätkälle), tämäkin sujui hyvin. Vähän jännitin et riittääkö jätkän itseluottamus uida niin kauas. Riitti, taas tosin ote pinnallinen. Ja molemmilla lokeilla menin varooksi veteen vastaan.

Pääsimme siis hakuun. Aloituslaukaus vähän hätkähdytti muttei sen kummempaa, ja kun venekin kolisi rantaan ja kaikkee. Mut heiton nouti hyvin, toisaalta tapansa mukaan varista haistellen ja pakaten suuhun, mut varisten mäkläten palautus käteen. Seuraavalla lähetykselle painui rannan suuntaan ja vesi veti kahlaamaan. Noh, lyhyesti, haku oli vähän nihkeää. Kyllä poika töitä teki, mutta jumitti kovin heittovariksen kohtaan ja sit myös kävi useamman kerran rannassa tuumaamassa. Välillä vahtas puihin et onko ne tiput siellä. Tuomari(t)kin kävi ruudussa käveleskelämässä, avustamassa. Sen seurauksella yks kauempi varis löytyi. Yhteensä Riki palautti neljä varista. Sen kuvan sain että jos olisi vielä yhden tuonut kauempaa niin oltais kenties jäljelle päästy. Mutta ei itseluottamaus ja hakuinto piisannu sinne asti. Jotenki se aina häirääntyi ku lähetin kohti takimmaisia variksia, puoli välissä matkaa sitten aina sinne rannan suuntaan meni, ja sit taas sinne heittovariksen kohtaan. Ei siis ollut parhaimmillaan.

Ja siitä ei jäänyt kiinni etteikö mahdollisuuksia oltaisi saatu, lähetyksiä oli reippaasti toista kymmentä. Mutta ei tuottanut sitä viidettä varista.
Jäi silti hyvä mieli, reippaasti kakara yritti hyvällä vauhdilla, ja nenäkin oli käytös, mut mut.. ei riittävästi. Saatiin kivaa palautetta, reenivinkkejä. Ihanasti molemmat niin vastaava tuomari, kuin tuomarikokelas (vai mikä nyt olikaan), olivat positiivisia, kehuivat Rikiä. Ja sanoivat et ehdottamasti pojassa potentiaalia tehtäviin, mutta tarvii vaan lisää reeniä ja sitä itseluottamusta, ja et ehdottomasti ei saa lyörä hanskoja tiskiin tässä kohtaan. Ja niin oikeassa olivat. Ei mulla ollu mitään vastaan sanomista missään vaiheessa.
Nyt ahkerasti itseluottamus ja spontaaneja ylösotto (niin variksella kuin kanillakin) -treenejä ja yritetään heinäkuussa uudestaan.

Keväältä jäi kuulumiset kirjoittelematta.
Mutta keväästä päällimmäiseksi jäi nuo helmikuusta toukokuuhun jatkuneet jatkuvat silmätulehdukset, jotka uusivat ja uusivat aina kuurien loputtua. Ja sit toukokuus oli 3vk jo hyvä ja sitten taas uurestaan ja siks jäikin närpiön taipparit väliin mihkä jo paikka oli varmistunut. Nyt silmät ok.

Riki on nyt ruvennu fiksuuntumaan ja oppimaan paljon uusia asioita. Tokoilut rupee olee ihan kivaa, ku rupee toinen ymmärtää mitä sen haluu tekevän. Pk-haku sillä on varsin mieleen, mm. umpipiiloon ekaa kertaa (ilman kantta tosin) ilmaisua tehtäessä oli toinen niin innoissaan että hyppäsi itsekin piiloon, toisin sanoen maalimiehenä olevan opettajan seljän päälle ilmaisemaan :) (sori :D ) Agilityssä se on ässä, paitsi mun kans, koska mä en osaa ohjata ja oon liian hiras. Kaverin sitä ohjatessa meni tosi hienosti.

Mitähän vielä. No kesän me vietetään Peräseinäjoella, mun kotokylässä "maallamaalla". Täällä on treenaaminenkin aivan toista kun on tilaa ja markkia jossa tehdä. Itelläkin ihan toisella lailla motivaatiota touhuta koirien kanssa. Ja molemmat pojat on täällä kuin kotonaan. Ja Ollista varsinkin näkee kuinka se nauttii kun on tilaa eikä aina tarvii olla kiinni ja saa tehrä kaikkee kivaa.

Viimeiset pari viikkoa olin Siipiveikolla työssäoppimassa kasvattaja-toimia. Pennut ja aikuiset koirat olivat ihania, ja ikävä jäi niitä kaikkia. Kiitos Annalle ja Villelle että sain olla siellä teirän jaloos pyörimäs. Ja kiitos tsemppauksesta (ja neuvoista) Rikin treeneihin, sitä tarvimme molemmat. On se vaan kiva kakara :D

Taipumuskoe 13.6.2010, Tampere

2010-06-13T06:48:00.000-07:00

13.6.2010 Taipumuskoe, tuomarina Jouni Vimpeli, Tampere
Järjestäjä: Pirkanmaan noutajakoirayhdistys
Koira: Siipiveikon Variksenviejä, Riki
Tulos: Nou0
1.Sosiaalinen käyttäytyminen: Suhtautuu hyvin toisiin koiriin ja vieraisiin ihmisiin. Hyväksytty.
2.Uimahalu: Menee mielellään veteen, ui hyvin ja tuo lokit ohjaajalle. Hyväksytty.
3.Hakuinto: Aloittaa melko mukavasti ja koira kattaa alueen etuosan. Koira ei kuitenkaan etsi riistoja riittävän kaukaa ja samalla hakuinto laskee. Hylätty.
4.Noutohalu: Lokeista hyvä, miettii hieman variksilla. Hyväksytty.
5.Nouto-ote: Lokeista hieman pinnallinen, variksista hyvä ote. Pallottelee hieman luovutusten yhteydessä. Hyväksytty.
6.Palauttaminen: Hyvät palautukset ohjaajalle. Hyväksytty.
7.Reagointi laukaukseen: Tarkkaavainen. Hyväksytty.
8.Itseluottamus ja aloitekyky: Vedessä hyvä, hakutyön yhteydessä voisi itseluottamus olla selvästi parempi. Hylätty.
9.Yhteistyö: Hyvä. Hyväksytty.
10.Yleisvaikutelma:Reipas nuori uros, joka selvittää vesityön hyvin. Hakuinto ja itseluottamus eivät ole tänään riittävän hyvät. Hylätty

Nou/nome koulutuksessa Kauhajoella!

2010-03-14T08:54:00.000-07:00

Lährettiinpä perjantaina Sarkin ja koirien kans kohti Karijokea ja lauantaista koulutusta Kauhajoella. Aamusta aikaasi ylös ja puoli ysiksi siis Kauhajoelle kouluttautumaan. Aamupäivä oli varattu nou-koulutukselle ja iltapäivä nome-treenille.

Nou-koulutuksessa ekana ohjelmassa luoksetulo, ja tokaksi luoksetulo jonka puolivälissä dami, jonka koira sai noukkia kyytiin jos siltä tuntui. Riksulla meni molemmat hyvin, damia tosin jänkyttäen.

Seuraavana ohjelmassa kantamista, pitämistä ja luovutuksia. Tässä kohtaa puhalluttaa. Jos on jo menossa toinen noutaja, niin luulis sen kanssa jo tajuavan pentuaikana hoitaa perusasiat kuntoon. Mutta ei. Ei sitte voinu opettaa tuota rikiä aikanaan kantamaan. Joo, se pitää kyllä suussa ku paikallaan istuu, ja noudoista tekee kivoja palautuksia käteen. Mutta tuo peruskantaminen liikkees+hihnas+ hajujen keskellä. Dami tippuili muutamien askelten jälkeen, ja ainaku yritti koukata damia koiran vasemmalta puolelta (ettei koira näe) niin se väistää mun kroppaa yms. Harjoituksen puutetta ja omaa kömpelöä hihnan käyttöä ja kaikkee.

Odotteluaikana pientä piippausta kuuluu, ja se ei todellakaan ole "voi kun minä pääsisin noutamaan" piippaamista. Riki piippaa "anna mun haistaa tuota tyttöä/pentua, anna mun leikkiä" "käske sen tykätä musta, miksei se tykkää musta" ym vastaavista syistä, ja tuolloin sitä tosiaan nartut kiinnosti plus kaikki ne uuret koirat ja niiren hajut.
Sitten mentiin tekeen parit muistinourot. Eka vietiin ite tallatun polun päähän dami, ja Riki nouti ja palauttikin hyvin, seuraavaksi kouluttaja vei damin polun päähän ja Riki nouti senkin ihan hyvin. No mikäs tässä ottaa päähän. NOH!!!!! Olli kun on aina aivan mielettömän intona noihin noutamisiin, että hyvä jos on karvoissaan pysynyt. Riki taas, kyllähän se noutaa, mutta ei siitä oo nähtävissä samanlaista intohimoo. Aina ku sen lähettää noutoon, niin se lähtee, mut välillä epävarman oloisesti, et mä nyt haen ku mun kuuluu hakee. Itellä on sellainen olo erelleen lähetettäessä, et lähteekähän se yli päätään, ja hakeeko se sen damin vai onko sillä jotai muuta mieles. Ei sillä, vaikka sillois jotai muuta mieles, niin jotenki se ei tohtiisi ehkä lähtee toteuttaan sitä.

Noh, seuraava rasti oli eka muistinouto ja sen jälkeen samalta matkalta markkeeraus muistipaikkaan, ja sit vielä vähä pitemmältä matkalta. Noh, ku Rikin kans mentiin damia viemään, niin se nyysääli maata, ja käveli miten sattuu (mur), jätettii dami, ja lährettii takaasi, ja sit kunnon nyppääsy hihnasta et koira tulis mukana eikä haistelisi. Tästä sainkin moitteen kouluttajaltaTimo), et treenattava asia kerrallaan, et tässä aiheena nouto, et erikseen treenata tuo seuraaminen, TOTTA, mut ottaa päähän tuo nykyinen kaiken haistelu. Noh Riki haki damin, mut jossai vaiheessa vähän empi, et unohrus melkein tapahtui. Sitten markkeeraus, se meni ok, mut heittäjä meinas saada damin. Matkan pidennyt ja heitto, ja mettän puolelle paikannus Rikillä, dami kyllä löytyi lopulta, ja meinas muutenki tökkiä, ja jotai ku kielsin niin dami tipahti kokonaan suusta, ja heittäjä-Minnan piti vähä avittaa niin Riki sai sen mulle tuotua. Saadaksemme vielä onnistuneen suorituksen kouluttaja komensi lyhyemmälle matkalle ja vielä yks markkeeraus ja se onnistuikin. Ja Rikillä tosiaan on dameissa pinnallinen nouto-ote välillä ja suu käy. Muistaakseni riistan kanssa ote on ihan eri.

Mitäkö treenaamme Rikin kanssa, no kantamista, ja paikantamista ja ITSENÄISTÄ työskentelyä, itsevarmuutta kakaralle. Ja kaikkee. Rikin kanssa koulutuksessa vaan on huono toi sen jonkinasteinen "masentuminen" epäonnistumisista, tai hyytyminen ei-innostavissa tehtävissä. Joita tässä tapauksessa tuo kantaminen, tylsää (kivempaa olis jos siitä damista vois esim taistella) ja sit tokossa paikkamakuu. On vaikeaa selittää tuota Rikin käyttäytymistä, mut tyyliin joka tehtävän alussa sitä pitäis hetken aikaa kiihryttää, taistella lelusta, töniä tai jotai, et kierrokset nousee, niin sen jälkeen poika tykkää tehä, mut ku yrittää tehä rauhassa, niin tuo hyytyy, tekee kyllä mutta vaisusti.Outoa, ku Ollia taas pitää joka tehtäväs rauhoottaa, ku menee yli.

Ilta-päivällä sitten nometreeniä. Ekana vuorossa linjamarkkerauksia, eli eka linjan päähän parit ykköset ja sit lähemmäs yks, ja sen jälkeen linjakakkonen. Me oltiin suoritusvuorossa viimeisiä, että ei olisi toisia koiria lähellä. No pitkä päivä autossa stressaten oli hyydyttänyt Ollin, sen lisäksi muutama ihminen joiden ohi piti mennä suorituspaikalle, plus mun pienoinen jännitys, plus markkeerausten heittäjät metsässä. Kyllä Ollia taas hiivisti. Toisten koirien hajutkin vaivas, mutta noi ihmiset ja mun jännitys. Eli eka markkeeraus linjan päähän, Olli varovaisesti noutoon, ja sit lähempi heittäjä(Sari) tuli Ollin näkyviin ja hui kamala. Meni sen ohi, mutta sitten hajut oliki kiinnostavii. Kutsuin Ollin pois, ja menin ekan heittäjän kohdalle, ja sitten linjan päähän markkeeraus. Nyt Olli haki sen, mutta nyt kauimmainen heittäjä(Niina) vähä jänskätti. Sitten uurestaan vähän kauempaa lähetys, haki, mut vahti molemmat heittäjät jotta pysykääkin paikoillaan. Sit lyhyee markkeeraus, onnistui kytäten heittäjää. Mietin et koitetaanko kakkosena, koitettiin. Ekan haki, toinen meni mönkään, hirvittikö vai mitä, piti heittää uurestaan. Sit vielä yks markkeeraus linjan päähän, et tulis onnistuminen, ja tulihan se dami sieltä. Mitä tästä opimme. No, Olli ei tuu pääseen taippareita läpi, paitsi jos se on ensimmäinen suorittava koira, joka pääsee ennen katsojalaumaa paikanpäälle suorittamaan, että kaikki työntekijät ovat tuttuja naisia, ja et se on tyyliin kuukauren ollu tekemättä mitään. Ja että minä EN jännitä. Eli mahdollisuuksia on zero.
Seuraavina tehtävinä olis taakselähetys joko oikealle tai vasemmalle kääntyen, ohjaajasta riippuen eli "righthandback vai mikä nyt olikaa". Olli kyllä osaa ihan ok, mutta tuossa mielentilassa se ei olis ihmisten edessä pystynyt eres seisomaan. Katottiin siis muutama suoritus ja lährettiin kotia huilaamaan.

Ei mua Ollin suoritus harmita, se pystyi jopa toimimaan väsystä ja jänskätyksestä huolimatta, ja oli rauhallinen. Täytyy nähtävästi vihdoin hyväksyä että Olli on vain lähes täyrellinen Treenikoira. Mutta toi Riki. Ei Rikissä oo mitään vikaan, vaan mussa. Mitäs lorvailin tärkeet ajat. Toki Rikin rauhallisuus on sen tulosta, mutta tuota intohimoa noutamiseen kaipaisin niin paljon enemmän.
Tästä nyt kasaamaan itseään ja hommiin.

Taas tullu jotai pientä tehtyä..

2010-03-09T07:02:00.000-08:00

Juuri kävimme tuossa luokkalaisten kanssa koiralenkillä mettätiellä. Kivaa oli niin koirilla kuin ihmisilläkin. Mukana oli koirista Iippo-mopsi, Nemi-labukka, Nasti-holsku, Mila-shelttimix ja mun pojat. Hienointa lenkissä oli mun rakkaan Olli-pojan käytös. Sehän oli ihan kaveria kaikkien kanssa, ja lähes leikkikin kakaroitten kans jos ääreen tunkivat, kun Olli varmuuden vuoksi joutui hihnas olemahan. Mutta siis, KIVAA OLI :D

Ankia kouluun paluu oli eileen edessä. Ja voi pojat ku tökki yli viikon lomailun jälkeen tuolla kotopuoles. Siellon kyl kivaa ku ei tarvi ku pojat ovesta päästää pihalle, ku markkia piisaa isoommallekki laumalle siellä maalla.

Ja tilaa piisas myös noutajaporukalle, kun sinne lumisten pikkuteiden kautta tiensä löysivät. Paikalle löysivät Milla ja Luka labukat, Mikki-flatti, Rossi-kultsu, ja tolleri Netta, plus mun pojat Riki ja Olli. Minna toimi meillä reenivetäjänä, suurkiitos siitä.

Ekaks otettiin kaikille linjoja pellolle tallatuilla poluilla jotka ristikon muodossa. Et pikkupojat Riki ja Luka pääsivät tekeen yksinkertaisia hyvin motivoituja linjoja, ja sitten isommat ylittämään/halkomaan näitä linjoja ja vielä ensiksi noutamiensa damien jättämien hajujälkien yli vähän pitempi linja. Todella hienosti meni kaikilla, vähän tuo vanhajälki mietitytti mut yli päästiin.

Risku ja Olli oli molemmat oikein kuuliaisia, ja seurasivat hyvin (Ollikin sisällä nostattamastaan stressitasosta huolimatta). Ja jotenki Riskusta oli ekaa kertaa kunnolla luettavissa tuota noutointoa, et ku pellon reunaan pääsi, niin oli skarppina ja lähti täysiä noutoon ku luvan sai :D Mun pikku Risku.
Ja Olli teki työnsä niinku kunnon noutajan kuuluukin.

Sit otettiin lumipenkan taa markkeerauksia, Riksulle kolme ykköstä, ja hyvin tuntui pikkupoika vihdoin markkeerauksia tekevän. Ja Ollilla kaks ykköstä ja sit kakkonen perään, ja viimeisen damin jänkytystä lukuun ottamatta noudot meni tosi hyvin.

Sitten oli vielä pellolle sähkötolpan juureen kahta eri polkua vievät sokkolinjat (tai no, toinen oli vain sokko, tai sitten oli koira sokia jos ei muita dameja nähny). Olli suoritti linjat Ollimaiseen tapaansa hyvin. Oikein ylpeä oli emäntä pojistaan. Ja oli kiva nähdä teitä kaikkia noutajaihmisiä, kiitos ku tulitta. Treenataan kesällä lisää.

Viime perjantaina käytiin pitkästä aikaa Katin ja Netan, ja 7kk? vanhan Nuppu-neitin (petit basset griffon vendeen, mä osasin, jes!!!!) kans kyrkkärillä lenkkeilemässä. Kiva oli nähdä vanhoja tuttuja pitkästä aikaa. Ja positiivisinta lenkissä tuo Ollin käytös, eli niitä oli neljän koiran lauma, eikä olli missää vaihees ruvennu pörräämään, mitä nyt vanhasta tottumuksesta rakastui nuppuneidin pyllyyn. Mut Olli oli kyl koko loman positiivinen yllätys mitä tuli sosiaalisuuteen toisia koiria ja ihmisiäkin kohtaan. Mun oma rakas!!! Alkulomasta nähtiin myös Henniä ja uutta vauvaa Luna-japsia ja Vili-mäykkyä, ja nekin Olli hyväksyi mukisematta toisin sanoen kakaroita kartellen ;D

Kaikin puolin oli onnistunut loma, ja treenailtuakin tuli edes jotai pientä lähes päivittäin. Ja ennen kaikkea lomailtua. Kuvassa vielä väsyneitä lomalaisia :)
Ja eikun odotellaan lauantain nou/nome-koulutuspäivää, johka molemmat pojat ja pikku-nemi pääsevät osallistumaan.

Sairastelua ja treenailua!!

2010-02-17T08:28:00.000-08:00

Viimeiset puoltoista viikkoo on kulunut poijilla sairastellessa. Rikillä alkoi reilu parisen viikkoa sitten silmätulehduksella, johon saatiin kortisonivoidetta (maanantaina) 10pv:n kuuriksi. Sitten ke tai to Rikillä meni vatsa sekaisin, mikä on normaalia tuoreluun jälkeen. Huolestumaan rupesin sitten lauantaina oikein kunnolla kun kotona päin oltiin ja ripulikakan seasta rupesi löytymään veristä limaa. Sunnuntaina heti puhelua koulun kennelvastaavalle, joka helpotti oloa kertomalla et se kertoo et suoli on ärtyny ja paranee kyllä ku saa suolen rauhoittumaan. Sunnuntaina alkoi attapectin kuurina ja maanantaina heti perään canikuria, plus kanarisottoa pieninä annoksina. Torstaina sitten vihdoin rupes hellittään, ja siitä alkas kakkan pihtaaminen (kiinteytyminen oikiaan muotoon) useamman päivän ajan, mutta nyt poika on mahansa puolesta terveiden puolella jo. No ripulin lopun kunniaksi loppui silmävoidekuuri ja silmätulehdus uusiutui, ja samalla Olli pari päivää luun saannin jälkeen rupes kans ripuloimaan pahasti, heti samana päivänä verilimaa (täs kohtaa varasin Rikille lääkäri aikaa maanantaiksi, samalla myös Ollille jos ei tokene) ja sillä ei ensimmäinen canikur + attapectin kuuri auttanut mitään, uusi annos vrk:n tauon jälkeen canikuria rupes jo vähän vaikuttamaan, mutta sitten olikin jo maanantai ja lääkäri, jossa molemmat pojat todettiin paria kiloa kuihtuneemmaksi, ja molemmat saivat antibiootti-, kortisoni-, ja b-vitamiini piikit ripulista tokenemisen edistämiseksi + antibioottikuurit + riki vielä uudet eritavalla vaikuttavat silmätipat. Kalliiksi tuli, mutta Rikin voisi sanoa jo olevan entisellään, laihempi tosin, ja Ollikin kakkasi tänään ekan kerran maanantain jälkeen normaalikakkaa. Olli tuntuu vähän kuivuneelta tällä hetkellä, eli täytyy huolehtia sen riittävästä nesteen saannista, niin eiköhän tuokin tokene.

6.2. käytiin Rikin kanssa Valkeakoskella Siipiveikon 2.pentuetta treffailemassa ja treenailemassa. Porukka jaettiin puoliksi. Villen ryhmässä saatiin remmilenkkeillä löysällä hihnalla maata haistelematta, ja ohitella toisia. Plus tuomarin puhutteluharjoituksia. Riskulla meni suht hyvin kaikki, vaikka petraamista olis silti joka kohtaan. Mutta suht hyvää kontaktia pienillä korjauksilla ja kehuilla poika piti. Ja oli rauhallinen tavalliseen tapaansa.

Annan ryhmässä päästiin dameilemaan. Tehtiin paljon muistinoutoja, yksin ja muutama "kerroksittain" että yks palauttamassa ja toinen noutoon. Plus muutama muistinouto linjalla puhtaan alueen yli. Riskulla meni suht ok, mutta kierroksia poijalla piti nostattaa lähes joka kerta enne noutoo plus että se otti kovasti häiriötä Annasta joka tuomarinoloisesti tuli taka vasemmalle seisomaan. Tämän jälkeen otettiin pysäytys harjoituksia pillillä. Muutamia pysäytyksiä otettiin eka kävellessä että kävellen pilli-piiiiip plus käsi merkki ja palkka. Välillä tuntu et Riki vähän jopa hoksas. Sitten Annan avusta tehtiin löysästä luoksetulosta kolmisen kertaa pysäytys ja palkkana koiran takana oleva dami. No ekalla kerralla kesti kauan hoksata et pitää pysähtyä, ja ku pylly meni maahan ja sai "Vapaa":n niin Riki oli tulos mun luo leikkimään niinku normaalisti vapautettaessa. Annan vinkistä damille. Toisella kertaa lähes samoin, ehkä vähä aikaisemmin pylly maahan, ja kolmannella kertaa jo näytti silti et poika hoksas homman jujun, paitsi sen damin siellä takana :D Fiksu jätkä..

Treenien jälkeen palailtiin tuvalle, ja päästettiin kaikki 8 sisarusta äitinsä kanssa pellolle leikkimään ja lopulta poseeraamaan kuvaan. Ollin jälkeen kyllä vähän jännitti päästää pikku jätkä niin suuren laumaan leikkimään. Mutta hienosti kaikki kakarat äitin pienellä komentamisella pysyivät sovussa. Ei siinä sekamelskas omaa koiraansa tunnistanu hirveen äkkiä. Lopulta tosiaan poseerauskuva koko porukalla. Ja sitten kotiin.

Kiitos Annalle ja Villelle tuosta päivästä, ja kiitos mun pikku Riskuliinistä. On se vaan niin suloinen pahvi, ja niin reipas, vaikka vähä herkkis onkin. :D

Lisäilen kuvia galleriaan jahka saan niitä tuolta Anssin kätköistä koneelle ladattua.

Treenailemassa!

2010-01-11T04:17:00.000-08:00

Oltiin tuos sunnuntain kunniaksi raviskan "hyppyytys"aitauksella reenaas. Mukana mun pojat ja Sarki Nemi-vauvan kans ja Ollin velipoika Leo Tiinan kans.
Nemi oli pieni rohkia noutajanalku ja kävi tutustuu reippaasti varikseen ja fasaaniin. Varmaan puoli sekunttia korkeintaan epäröi jonka jälkeen varis oli ainaki tosi kiva ja maistuva, kantoikin sitä pienen matkan, JEE :D Kyllä meidän 11vk labukkakakarasta noutaja vielä tuloo, ja kovaa kyytiä.

Riskukin oli taitava variksenviejä tai no, -tuoja. Hienosti nouti variksella tehtyjä helppoja markkeerauksia. Fasaani tuottikin jo vähän vaikeuksia, ku painoi poijat niin kovin paljon, ja isooki oli ja jäinen. Niin ja variksella Riki suoritti ensimmäisen linjallelähetyksen polokua pitkin, ja ai ku meni hienosti. Ja jee, vihdoin Riksu rupee hoksaa et markkeerausnoutoon voi lähtee käskystä ilman käsimerkkiäkin, vaikka kuinka on sivulle käsketty istuun.

Ollikin teki mallikkaita noutoja ko. riistoilla, ei ois uskonu. Ja tuli todettua ettei tuo pitkä linjalla eteneminen puhtaassa lumesssa ole Ollilla oikee hanskas, sokkona siis. Tiettyyn pisteeseen asti menöö ja sit kummasti kaartaa takaasi ja kysyy apua, eikä ymmärrä kun sitä saa. Olisko treenattavaa?????
Sit Olli sai kakkosmarkkeerauksia muutamat (dameilla), ja edelleen, vaikka oli markkeerauskohtana pieni tallattu pusikkoalue, niin ei poika osaa lumes hahmottaa matkaa oikee, täytyi helpottaa.

Leo tapansa mukaan irvisteli riistoille, mutta suostui variksen pari kertaa noutamaankin, jei. Ja myös Leolle tehtiin vissiin sen elämän ekat kakkosmarkkeeraukset dameilla, eka ykkösinä ja sitte kakkosina. Vähä meinas joutua pienen aivot koetukselle, ku piti yrittää muistaa mihkä se eka dami lensikään. Näitä pojalle lisää vai mitä??

Sit Riskuliini pääsi vähä Nemin kans touhuamaha, paitsi et siitä ei tullu mitää, ku hevoonen kärrynsä kans veti raviskaa ympäri ja Riksu olis niin tahtonu ajaa sitä takaa. Just olin ehtiny päästää suustani, et Riki ei oo koskaa huutanu täyttä tollerihuutoa minkää perään. No ei nytkään, mut ei kaukana ollu. Olisko Rikissä vähä tuota paimenkoiran vikaa vai mitä? Mut hevoosen matkaha se olis lähteny niin mielellään.

Hyvää Uutta Vuotta....

2010-01-01T13:07:00.000-08:00

toivottelee Olli ja "Riksu" "Risku" Riki Kannuksesta.
Laiskuus ja saamattomuus on vaivannut kaikin puolin omistajaa, niin blogin päivittelyssä kuin muutenkin. On me nyt silti jotai tän neljän kuukauren aikana saatu tehtyäkin.

Rikistä on kasvanut isoo poika. Herkkä ja pehmeä, muttei silti huonohermoinen. Että nappulat on päässä paikoillaan, vaikka monesti kun koiraa kattoo, niin näyttää että korvien välissä ei liiku yhtään mitään :)Riksu on mamman oma PAHVI!!!!
10kk pahvikin osaa silti edes jotai (vois siis osata paljon enemmänkin). Kiitos koulun painotuksen pk-lajeihin Riki osaa jäljestää ihan alkeellisia makkara-pk-jälkiä (tylsääääää), ilmaista pakenevan- tai haamu-ukon hakumetsästä (haukku tulee muutaman haukahduksen sarjoina eli paljon petrattavaa,) löytää hienosti esine-etsintä esineitä verstaalta, noutopuolella malttaa orottaa hienosti omaa vuoroaan, ja pitää kierrokset matalalla, tekee muistinoudot hyvin, markkeeraa päin persettä (koska ei olla heittoja reenattu), käyttää nenää hyvin hakuruudussa. Sitte Risku tykkää agsata kovasti, siitä tulis hyvä agility-koiraki kuhan vaan emäntä pysyy mukana. Uusimpana temppuna Riksulla on naksulla opetettu pakittaminen jota se nykyään sitten tarjuaa joka välihin.

Nyt Rikistä on ruvennut näkymään miehisyyren kehittymistä, mammanmussukkana ei voi sanoa et keskisormea mulle näyttelis, mutta viimeisen viikon uutena juttuna se on keksiny kastroidun isoveikka Ollin astumisen, ja sitä se harrastaa mennen tullen ja palatessa (toivoisin Ollin puuttuvan asiaan paremmin) ja hajutkin kiinnostaa kovasti.

Ja Riki on tosiaan mammanmussukka ja oikea hanipöö :D Kiipee sohvalle viereen/päälle makaamaan, painautuu vasten kaulaa, ja on siinä, tai maistelee vähä korvanlehtee. Tai sitte tulee spanieli-ilmeineen/-korvineen laattialle eteen istumaan, jotta halaa ja pirä mua hyvästä. Riksu tykkää kovin tönimis-retuuttamisleikeistä. Ja pörinän saa pojasta aikaan ku vähä ottaa poski-/niskanahasta- kiinni,ja jätkä on heti valmis painimaan. Rikillä on ihana karhunpentulaskeeportaitapyllyllään-mölinä :D.

Ja sitten mun Ollini :) Ollistaki on tullu aikasta muru. Läheisyyren kammoinen se erelleen on, mutta siitä on ruvennu ilmeneen pehmopuolikin. Se saattaa myös kömpiä sohvalle viereen, aivan kylkeen kiinni ja nukkuu siinä hyvän tovin. Tai niin ku täällä isän tykönä maalla, se on jo kaks kertaa kiivennu sänkyyn mun viereen nukkuu.
Koirat pääsöö koulussa toisinaan luokkaan mukaan, ja siellä Olli tyytyväisenä vetää hirsiä pulpetin vieres laattialla, siis ei skitsoo yhtää, mitä se vielä vuosi sittenkin teki, ku ei osannu rauhoottua missää. Nykyään pystyy makoilemaan rauhassa treenihallissa (mun vieressä) jossa on useampi kymmenen koiraa ja ihmistä. Välillä varsinki pimeyren tultua on taas mörköjä näkyny, mut ei silti ylipääsemättömiä. Ja sitte se koulussa näkee traktoreita ja muita vempeleitä, ja on päässy konehalliinki pyörimään, eikä oo karottanu toimintakykyään. Nometreeneissä ei olla eretty, kun ei olla juurikaan treenailtu. Muutenkin kaikki treenailut vähissä, mikä näkyy Ollissa kierrosten nousuna jo pienestä tekemisen määrästä. Olli on myös päässyt agsaamaan, ja on siinä tosi hyvä. Ite en oo tarpeeks nopee, mut kun kaveri ohjas Ollia, niin hienosti meni.

Tälläästä tänne meille. Josko ensi vuosi olisi sitten toiminnan täyteisempi, ja päästääs ees Riskun kans taippareista läpi ja kisaamaha. :D

Niin ja poikien silmät käytiin peilaamassa terveiksi tuossa syksyllä.

Seinäjoen Kv-näyttely 24.10.2009

2009-11-09T11:05:00.000-08:00

Tuomari Paavo Mattila

Siipiveikon Variksenviejä - pentuluokka

Mittasuhteiltaan hyvä pentu. Hieman kevytpiirteinen pää. Hyvä kaula. Kevyehkö runko. Kulmauksia saisi olla enemmän. Hyvä karva ja sivuliikkeet. Etuliikkeet saisi olla paremmat. Miellyttävä luonne. PEK2

Terveisiä Kannuksesta!!

2009-09-01T12:43:00.000-07:00

Täällä me nyt on lähes kuukausi jo asusteltu. Ja viihrytty on :) niin minä kuin koiratki. Jopa Olli on sopeutunut hyvin tänne maalle. Molempia poikia kyllä maalaiselämä on ihmetyttänyt. LEHMIÄ, TRAKTOREITA, LAMPAITA. Niin ja tilaa elää ja hengittää täällä kämpäs.

Vihdoin emäntäki rupee saamaan itteään niskasta kiinni, ja rupee harrastaan koirien kans. Rikin noutokoulutus vihdoin aluillaan, onhan jätkä jo 6kk. Hienosti damit tulee käteen. Pitäis muistaa sulattaa pari tipua ja koittaa miten niillä toimii. Ja poika niin tykkää työn teosta. Myös pk-urakin aluillaan. Koulun ansiota se (tai pakkosyöttöä :D ) Neljä makkarajälkeä (n.10-20m)on Riki jäljestänyt. Viimeisellä kahrella se on jo selvästi hoksannu homman jujun. Tästä vaan eteenpäin. Vihdoin. Rikistä vielä, että luonteessa löytyy. Ihastelen joka päivä tuota tuon pääkoppaa. Joo. kyllä tästäki pojasta piippiä lähtee (mur), mutta ei paljon. Ja stressaavis/kiihryttävis tilanteissa, Riki pysyy rauhallisena, toisten häsätessä ympärillä. Riki on myös aikasta pehmeä. Näyttää selkäänsä saaneelta heti jos vähä korottaa sille ääntä. Ja Riki on aika pusupoika, tulee lähelle, aivan kaulaan kiinni :D Aivan ihana muru.

Olliskaa oon kans yrittänyt treenailla. Nomee pääasias, pitääs saara joku tasapaino tuonne pääkoppaan, ku menee niin ylikierroksille joka asias ja niin pienestä. Ominpäin ollaa jotai agi-esteitä käyty koittaas. Siitä poika tykkäis, mutta sitä haittaa se ku en tohri sitä vapaana pitää jos on mahdollista et toisia koiria ilmestyy. Talvea ja hallitreenejä odotellessa.

Normipäivänä täällä heräillää aamusta ja kävellään kolmistaan koululle, vien koirat ulkotarhaan jossa ne viettää päivänsä. Puoles välissä käyn niitä aina pissattaas, ja sit taas iltapäivällä kävellään kotia. Häkisoloon poijat jo on tottunu, mut ei siihen et jää sinne yksin, kun toinen pääsee reenaamaan. Ehkä ne vielä joskus. Mut on itelle helpottavaa tietää et ne on siellä, eikä ahistumassa kotona pitkää päivää.

Uusi elämä jatkuu täällä MAALLA, kuulumisiin. Toivottavasti useammin nyt.

Ja uusia kuvia galleriassa, ei paljon mutta vähä.

Kuulumia pitkästä aikaa..

2009-07-07T06:24:00.000-07:00

..eli terveisiä tuolta Seinäjoen eläinklinikalta. Käytiin siellä Rikin kanssa tänään viettämässä puoltoista tuntinen kun jätkä törmäsi peltolenkillä käärmeeseen. Rupesin jossain vaiheessa ihmettelemään kun Riki jäi mun selän taakse käveleen ja ku katoin päälle niin oli niin ku ois saanu selkäänsä. Aivan nuupallaan. Yritin sitä piristää, mut sit hoksasin et vasen huuli on vähä turvoksis. Kurkkasin sinne alle ja olin näkeväni kaks veristä kohtaa noin sentin pääs toisistaan. Siinä kohtaa nappasin väsyneen pennun syliin, lähdin käveleen rivakasti kotia ja soitin samalla klinikalle, et päästääskö tulee, ja lupasivat meidät johonki väliin änkee. Kiitos siskon pojalle jonka huomaan sain Ollin jättää ja sain ite lähtee rikin kans lääkäriin.

Väsyneemmäks poika meni koko ajan ja lääkärikin totes et antaa nesteytyksen suoneen ja niskan alle, vaikka saattaa olla ylireakointia. Mutta kun poika niin väsynyt niin parempi antaa. Riki sai myös antibiootin kortisonin vahvan kipulääkkeen ja sit tosiaan puolitoista tuntia oli tiputuksessa takatiloissa ja minä seurana.

Tällä hetkellä poika näyttää puoliksi sharpeilta ja puoliksi ehkä tollerin pennulta. Koko vasen puoli naamasta turvoksis plus kaula, ja niskassa neste patti. Komia näky :D

Jos aamulla on vielä takussa niin saa vierä Rikin uurestaan nesteytykseen. Mutta toivotaan että näillä menee ohi.

Muuten kuulumisten kirjoittelu on ollu vähäistä yksinkertaisesti siitä syystä ettei juuri mitää olla tehty. Vietetty kesää vaan. Otetaan sitten takaisin oikein urakalla ku kuukauren päästä muutetaan Kannukseen. Pääsin opiskelemaan Kennellinjalle maaseutuoppilaitokseen. :D

Käytiin me viime torstaina Ollin kans nome-treeneissä pitkästä aikaa. Olli pääsi heti tekeen parityöskentelyä vesihakuun. Mahtavasti haki kolme ekaa riistaa. Vois sanoo et täydellisesti. Ja sit ku tyhmä laitoin sen vielä neljättä hakeen niin oli jo kai väsynyt tai stressaantunut tai jotai, kun palauttaessa lokkia toisen koiran ohi keksi taas et niin joo, mähän voisin käyrä päälle vanhan tavan vuoksi. Kyllä otti järkeen. Ku mm. ensimmäisen riistansa se palautti juosten toisen koiran hännän yli huomioimatta mitenkää toista.

Mutta vielä siis vähä reilu kuukausi kesän viettoa edessä ja sitten lähdetään opin tielle kaikki kolme :D

Laiskanlaista kirjoittelua..

2009-05-21T23:42:00.000-07:00

..on tullut tässä harrastettua.
Riki täyttää huomenna 12vk, mistä syystä kävimmekin juuri hakemassa kakaralle ensimmäisen rokotuksen. Hienosti meni, Riki edes huomannut koko pistosta, kun keskittyi namikasaan minkä sai naamansa eteen. Väsystään huolimatta, Riki ei lääkärissäkään pelännyt mitää. Tutki paikkoja reippaasti.

Ollaan käyty Rikin kanssa maalla, kaupungilla, rautiatieasemalla, torilla, metsissä, vesien lähistöllä, tavattu erilaisia ihmisiä ja koiria ja leikitty niiden kanssa. Ja kaikkeen Riki tutustuu rohkeasti ja reippaasti. Itellä tulee usein olo, että ekkö sä tätäkää pelkää. Humpsahtaa naamalleen veteen ja toteaa että märkää on, ja unohtaa sen samantien. Luoksetulo on hienoa katseltavaa nimellä tai pillillä kutsuttaessa. Istua osataan, ja malttaa ruokakupilla ja muutenki. Maahanmenoakin aloiteltu. Häpeällistä myöntää että tämä rodunomainen puoli on jäänyt vähän vähemmällä. Riistaa tuo ottaa suuhunsa ja kantaa menemään. Itseään varten. Ei sillä oo mitää käsitystä vielä että ne esineet mulle pitäis tuoda. Tai kun kehun kun ottaa suuhun, niin poikahan pinkaisee hakeen naamia. Treenattavaa siis on. Pitäis ottaa itteä niskasta kiinni. Vähän kiinni otettavaa sisko-Vimmaa ajatellen.

No jos Riki on rohkea, niin on tuo Olliki rohkaistunu, ja rentoutunut. Olli ei aivan yhtä pienistä enää hötkyile kuin ennen. Kaupungilla kävin myös sen kanssa. Ja se siellä lönkytti rennosti. Torilla vain rullalauta ja joku nosturiauto sai sen vanhan paniikin nousemaan esiin. Mutta kun ne poistui paikalta, niin pystyi taas pistämään maata. Toisinsanoen Olli ottaa elämänsä rennommin tätä nykyä kaikin puolin. On tykästynyt maassa kierimiseen, ja Rikin kans painimiseen. Aivojen heittäminen narikkaan on hyvin yleistä Ollilla nykyään.

Huomaa kyllä itsessäkin tässä muutosta, tai mun suhteessa Olliin. Kun ennen Olli oli se silmäterä, koko ajan kyttäs missä se menee ja mitä tekee. Ei ihme siis jos poika reagoi kaikkiin mun hötkyilyihin. Nyt ku keskityn enemmän Rikiin ja Olli saa pelloillaki mennä omia teitään paljolti. Niin huomaa että silläkin on itsetunto parantunut. Tohtii lähtee kauas. Ja toisinaan jopa liian kauas, ja sekin käy tutustumassa uusiin ihmisiin. Ja mikä rasittavinta. Tunkee joka autoon sisään jossa on ihmisiä hääräämässä, paitsi oma auto on poikkeus. Työmotivaatio on Ollilla kasvanut hirveesti. Ehkä siitä syystä että pääsee sitä niin harvoin enää tekemään, ja tästä seurauksena ajoittaista piippausta on ruvennut kuulumaan lähetyshetkillä. Eilen poika harjoitteli laiturilta veteen menoa. Muutamien sukelluskertojen jälkee oppi että kannattaa ees yrittää ettei koko pää menisi veten alle.
Tokoliikkeitä ollaan tuossa tuvan edessä treenailtu. Tai lähinnä liikkeestä seisomaan jäämistä. Onneksi päästään tollerileirillä toko-ryhmään niin joku saa viisata että mitä tehdä. Rikihän tokoilee leirillä siskontyttö Roosan kanssa.

Leiriä odotellessa, kesälomaa vietellen :) Uusia kuvia on taas gallerian puolella.

Kuulumisia...

2009-04-24T08:43:00.001-07:00

Riki on ollut meillä nyt melkein viikon. Elämä on ruvennut sujumaan tosi hyvin. Ollikin on ruvennut pentua sietämään. Itseasiassa koirat ovat viettäneet viimeiset kolme työpäivää samassa tilassa. Olen muka rajannut Rikille vähän enemmän tilaa kuin vain häkin, ja Riki on sieltä raivannut tiensä pois, ja viettänyt mukavia päiviä Ollin seurassa.

Mistä on pieni Riki tehty. Rohkeudesta :) Riki on käynyt tutustumassa suihkuun kun Ollin tassuja viruttelin. Rohkeasti tuli tutkimaan.Ja melkein päälle kaatuva tuoli ei aiheuttanut mitää reaktiota, kun Riki sen itse vaatteista kiskoi nurin. Riki tutustui tänään imuriin. Aluks vähä hirvitti ihmee möly mikä imurista lähti. Mutta ei hirveen kauaa kestänyt, kun jo unohti koko imurin. Välillä kävi letkua maistelemassa, välillä suutinta kun mä sen kanssa lattialla kontin. Oon niin hihkunu itekseni että voiko joku olla noin rohkea. Ollin jälkee kaikki tuntuu niin hienolta. Ku toinen ottaa ne vain tosiasioina, ne kuuluu tänne, ja unohtaa sitten. Autossa huutaa aluksi, ja sitten pistää maata ja tyytyy kohtaloonsa. Yksinoloaan aina vaan protestoi.

Niin ja nyt Riki on hoksannut namien merkityksen, ja sen mistä ne tuloo. Ja ku vähän antaa odottaa niin pylly menee maahaan ja jää tuijottamaan mun suuntaan. Luoksetuloa on ihana kattoa. Tulee niiiiiin täysiä, ja odottaa palkkaansa :) Ihku pentu :)

Ja kuvia

Toisen päivän aamu

2009-04-20T00:34:00.000-07:00

Yö meni nukkuessa, ja kitistessä aina herätessä. Rauhoittui kyllä aina lopulta, varsinki ku olli näytti esimerkkiä ja painui sängyn alle. Riki siis nukkui/nukkuu yönsä häkissä. Vähemmällä kitinällä on tämä aamupäivä mennyt kuin eilinen.

Ja yön nukuttuaan, ja saatuaan viettää tunnin laatuaikaa emännän kanssa lenkillä, Ollikin sietää jo pentua tosi hyvin. Jopa ryhtyi leikkiin pennun kanssa, ja opetteli itsekin samanlaista haukkumista mitä Riki pitää :). Pihalla Olli sietää Rikiä paremmin, mutta myös sisällä rupee sujumaan pikku hiljaa. Tälläkin hetkellä Olli on tietokonepöydän alla ja Riki tuolin alla, eli lähekkäin nukkumassa. Ollia vaan meinaa ahistaa tuollainen läheisyys. Eilen Olli vielä rähähteli Rikille, mutta nyt pelkkä murinakin rupee menee perille, varsinkin kun Olli itse rupeaa hallitsemaan hermojaan. Kyllä ne koirat vissiin taitaa tuon elekielensä aikasta hyvin. Ihana sitä seurailla.

Kuvia vähän aamupäivästä ja pari eilistäkin :)

Laumassamme uusi jäsen :)

2009-04-19T07:41:00.000-07:00

Tänään kävin hakemassa uuden perheenjäsenen Valkeakoskelta. Uuden tulokkaan nimi on Siipiveikon Variksenviejä, tullaan tuntemaan paremmin nimellä Riki, jahka sen vielä sisäistäisin. Pentu -kutsuna toimii loistavasti.

Ensimmäisiä uniaan uudessa kodissaan vetelee väsynyt poika. Kotimatka meni rattoisasti nukkuessa pennun osalta. Kotona täällä kaikilla vähän totuttelemista. Pennulle uusi paikka, ja uusi ihminen ja uudet hajut. Ollille taas kova kohtalo hyväksyä laumaan uusi jäsen, joka haiseeki niin pennulta että aivan yököttää :) Ja itsekin nyt opeteltava uudestaan, kuinkas sitä pennun kanssa taas oltiinkaa. Ja ennen kaikkea kahden koiran kanssa.

Ilahtuneena olen katsellut Rikin touhuja. Rohkea poika. Siskon tykönä maalla pysähtyessämme pentu reippaasti tutustui uuteen paikkaan, eikä paljon lapsetkaa haitanneet. Tohtii mennä ja tutustua. Tykkään. Ja autossakin se 15 min mitä se 3 tunnin matkalla kitisi, oli aika ponnetonta. Rauhoittui nukkumaan kun laatikkoon jalkoihin sen pistin. Tyytyväinen olen.

Kiitos Hennille ja Roosalle matkaseurasta. Ja kiitos Annalle ja Villelle pennusta. :) Toivottavasti osaan olla sen kanssa oikein, ja päästään touhuilemaan kaikkea kivaa.

Huonoin pistesaalis talvinomessa, mutta silti lähes voittajafiilis

2009-03-22T10:53:00.000-07:00

Tänään oltiin siis Mäntän talvinomessa, keräämässä kisan pienin pistetulos. Ja silti pettymyksen jälkeen jäi tosi onnistunut olo :) Koko odotteluajat Olli oli reippaasti, eikä häntä menny kertaakaa koipien väliin, odottavaisin mielin. Mutta sitten kun tehtävä paikalla siirryttiin, niin sitä hirvitti taas ihmisjoukko metsässä. Ei mennyt kuitenkaa lukkoon ja kun riistat haisi nenään, niin sain sen lähetettyä "töihin". Kaksi kyyhkyä palautui vaivalla. Työnteko oli sellaista 1/3 tehoista työskentely. Olli haahuili, ja vähä puisteliki riistoja, ja sitte kunnon komennuksella lähti vasta palauttamaan. Minä hihkuin mielessäni että jee se tekee, vaikka on paljon vieraita ihmisiä ympärillä. No sitten lähti mies täyttään ruutua ja takaisin tullessa hän näytti mitä ilmeisemmin tosi epäilyttävältä, koska Ollia rupes hirvittään ihan tosissaan, varsinkin kun mies jutteli sille. Kerrankin itse sain sanottua, että älä pyydä sitä tulee, että se menee siitä enemmän lukkooon. No odoteltiin paperia, ja sitten seuraavaa rastia odotteleen.

Odotteluaika taas meni hyvin. Seuraavalle rastille Olli oli menossa taas lujaa, kun näki että ihmisiä meni sinne edeltä. Mutta nyt ihmiset hirvitti ihan pirusti, ja säikkyi ihmisten liikkeitä ja tömistelyjä. Pienellä avustuksella sain ollin kattomaan mihkä laukauksen jälkeen markkeeraus tipahti. Se lähtiki noutoon, mutta riistalla sitä rupes taas heittäjät ja muut ihmiset vaivaamaan, tuo-kehoituksista huolimatta lähti hiippailemaan kaartaen sieltä pois. Kutsuin lopuksi luo, mutta eihän se tohtinu, ku niitä ihmisiä oli kaikkialla. Lähdin koiraa kohti että Nyt kii. Tästä olli tuumas, että jaha, mamma näyttää vähä hyökkäävältä. Lähti tulosuuntaan, ja häntä jo nousi siihen malliin, että jos olisin lähteny ajaan takaa, niin se olis menny niin kauas että olis nähny ekan koiran ja käyny päälle. Tajusin jarruttaa, ja yritin houkutella ties miten, ja ei koira tullu. Kattoi vaan. Lopuksi se vissiin laski että ehkä kuitenki emännän tykönä turvallisempaa, ku yksin keskellä vieraita ihmisiä, ja tuli luo. Sitte mentiin odotuspaikalle, ja Olli oli taas suht normaali.

Positiivista tänään. Koira teki pelostaan huolimatta töitä (huonosti), ja palautui peloistaan normikoiraksi lyhyessä ajassa. Ja odotellessa oli TOSI nätisti, pari pientä vinkaisua vain kuului.

Ja kerrottakoon, että Ollilla on koko viikonlopun ja tulevankin viikon ollut Netta-tolleri kaverina/hoidossa. Että Ollilla on ollut ehkä vähän stressaavammat kotiolot torstaista lähtien, ja silti se jaksoi noinkin hyvin kisata.

Katsojista varmaan näytti aivan surkeelta meidän työnteko tänään. Mutta itse koin suuren voiton taistelussa pelkoa vastaan, ja vielä kisatilanteessa. Että tyytyväinen olon Olliin ja itseeni, sillä en aivan ollut jännityksestä jäykkänä.

Nyt Olli kerää varmaan seuraavankin puoli vuotta rohkeutta ennen kuin taippareihin ilmoittaudutaan.

Mäntän Talvinome 22.3.2009

2009-03-22T10:05:00.000-07:00

Järjestäjä: Mäntän Seudun Nuuskut Ry.
Alo/Sunnuntai Novascotiannoutajat 2
Sijoitus 36/36

1.Haku: Koiran hakutyöskentely ei tänään käynnistynyt. Löytää kyyhkyt, jokta ottaa ohjaajan kehoituksesta. Kieltäytyy fasaaneista. 2 pistettä
2.Markkeeraus: Näkee heiton, mutta ei nouda, toista ei tehdä. 1 pistettä
3.Ohjaus: Ei tehdä 0 pistettä
4.Työskentelyhalu ja tehokkuus: Haku ei lähde tänään käyntiin/ Koira pelkää tänään ihmisiä, eikä aloita työskentelyä ollenkaan. 1/0 pistettä
5.Yhteistyö: Mukavasti ohjattu. Koiralla ei tänään työpäivä./Koe ei pääse alkuun, kosak koira pelkää niin paljon, ja ohjaaja viisaasti keskeyttää. 4/4 pistettä
Yhteensä: 7,5pistettä

Kiitoksen aihetta...

2009-03-15T11:53:00.000-07:00

Kiitän suuresti kaikkia niitä jotka myötävaikuttivat Ollin kastrointi- päätöksen teossa. En ole katunut hetkeäkään.
Meillä menee joka päivä paremmin. Olli on rennompi ja minä olen rennompi. En tierä kumpi vaikuttaa enemmän toiseen, mutta ollaan molemmat huomattavasti rennompia.
Koirat ohittuu nykyään tosi hienosti. Ja pystytään toisia koiria tervehtimäänkin, ilman hirveetä showta.
Olli on tosiaan tullut myös sosiaalisemmaksi. Jopa paria miestä mennyt tervehtimään oma-aloitteisesti. Ja se tulee lähemmäs kuin ennen, rapsuteltavaksi. Energiaa on vaikka muille jakaa. JA ruoka maistuu. Eli Ollista on kaikin puolin tullut mukavampi koira. :D Tasapainoisempi.

Me on viime viikkojen aikana treenailtu jotai pientä nome-puolella, ja myös tokoliikkeitä on treenailtu jonkun verran. Olli on kyllä antanut silti ymmärtää, että aivan liian tylsää on elämä ollut. Onneksi ensi viikolla on lyhyempiä työpäiviä, niin voin vähän keskittyä koiran energioiden kuluttamiseen.

Kevättä odotellessa!! :)

Treenejätreenejä!

2009-02-26T12:37:00.003-08:00

Sunnuntaina olikin sitten viimeinen WT-koulutus. Aiheena (helpotettu) Walk-up. Porukka jaettiin kolmeen, ensimmäinen pari uunista ulos, eli me ja Ronja (Hulivilin Give and Take) ohjaajansa kanssa. Tehtävä meni niin jotta. Seurausta umpihangessa rintamana (me oikealla), laukaus/pysähdys, heitto ristiin vasemmalle, me muutaman askeleen eteenpäin, ja Olli noutoon. Hienosti meni. Jätkä ei edes harkinnut karkaavansa mihkään suuntaan. Laukaus ja Ronja noutoon. Seuraaminen jatkui hangessa rämpien, ojankin yli. Laukaus/pysähdys. Heitto oikealle, ja Olli noutoon. Muuten meni tosi hyvin, mutta ns. keskilinjalta, jätkän piti käydä varmistamassa 20cm:n männyntynkä, et jos se vaikka olis jotai, ehkä dami??, ja jatkoi siitä todelliselle damille, ja hieno palautus.
En tierä missä vika, lumihangessa rämpimisessä, vai oppimisessa, mutta koira ei kummallakaa kertaa meinannu mitään muuta kuin tehdä sen mitä piti. Taisivat laukaukset saada jätkän keskittymään oikein kovasti. Loppu koulutus meni sitten muita katsellessa ja odotellessa. Vois sanoa että jopa 80% ajasta Olli malttoi olla rauhassa, ja jopa laittoi maata, ja välillä leuka lumessa asti, ilmaisten nähtävästi että TYLSÄÄ!!!

Tällä viikolla ollaan pari kertaa käyty treenaamassa jotain pientä Netan ja Katin kanssa. Ekalla kertaa oli suorastaan neronleimaus, kun yritettiin kasvattaa koirilla malttia. Seuruutettiin, ja paiskottiin vuorotellen dameja koirien ohi. Tää olis voinu mennä suht hyvin tai ainakin paremmin, viimeisenä harjoituksena. Eipä ollut hienoja suorituksia, ku molemmat koirat oli juuri viettäny koko päivän yksinollessa/nukkuessa. Ei oikein keskittyminen riittänyt. :S

Tehtiin myös pitkästä aikaa hakuruutu vaikeahkoon metsikköön, jossa oja halkoi aluetta, ja toinen oja alueen etureunassa. Vielä kakarat muistivat mitä pitää tehdä. Lähettiin koiria vuorotellen hakuun, ja molemmat ihan kivasti jaksoivat odottaa kun toinen nouti. Vaikka epäreilulta tuntuikin. :)

Tänään käytiin Sentin ja Tiinan kanssa pieni treeni tekemässä. Eka kaksi damia metsään linjan päähän. Toinen saman tien ylös. Sitten tien toiselle puolelle metsään, kahteen paikkaan, aika lähekkäin, ykkösmarkkeeraukset ja perään kakkoset. Olli meinas markkeerata toista vähän lyhkääseksi, mutta kaiken kaikkiaan meni tosi hyvin. Ja sitten vielä toinen dami linjan päästä emännälle. Tässä ei mitään ongelmaa.
Hienointa tässä oli se että matkat oli meille tosi pitkiä (ja maasto metsikköistä ja lumista), Sentille suunniteltuja. Päätettin että mekin koitetaan samoja. Toki Ollilla oli apuna Sentin ja meidän ihmisten jäljet. Mutta hienosti poika malttoi keskittyäkin tohinaltaan. Markkeeraukset on jonku verran tuottanu lumises metsäs viime aikoina vaikeuksia. Markkeeraa nimenomaan lyhyiksi, ja rupee heti hakuun, ku ei löydy. Näitä vissiin lisää.

Äsken olimme vielä iltalenkillä, ja käytiin läheisen koulun jäällä leikkimässä, ja vähän tokoseuraamista, -luoksetuloa ja -paikallamakuuta otettiin siinä sivussa. Kyllä löytyy pojasta miellyttämisenhalua. Aina vaan enemmän jotenkin. Oisko kukaan vapaaehtoinen kouluttamaan meitä, että voitais joskus osallistua tottelevaisuuskokeeseen? Vapaaehtoisia?

Kuulumisia näin muuten..

2009-02-21T11:35:00.000-08:00

Tää viikko on meillä mennyt suht rauhallisissa merkeissä. Mä oon ollut taas töissä, ja kotona oloajat, on käyty lenkillä ja sit molemmat on ollut omissa oloissaan, toisin sanoen, minä tietokoneen tai tv:n ääressä. Mutta se on tehnyt Ollille hyvää. Oppii vihdoin rauhoittumaan vaikka mä oonki kotona.

Kastroinnin vaikutuksista. Mä jo vähän uskallan toivoa, että rauhoittumista on ilmassa. Ainakin koirien ohi päästään tosi nätisti jo, varsinki kun makkaraa tiedossa. Eilen käytiin Tiinan ja Sentin kans iltalenkillä kaupungissa. Suurimmat kierrokset ihanan nartun näkemisestä sain tiputettua muutamalla vesisuihkulla. Sen jälkeen Olli käveli tosi nätisti. Jopa kaupungilla. Kuultiin ja nähtiin junan ohimeno vähän kauempaa. Se ja lähtökuulutukset hirvitti Ollia, mutta ei mennyt täysin paniikkiin. Selvästi Ollia jännitti kaupungilla, vieraat ihmiset ja muu hälinä, mutta kuten Tiinan kans todettiin, Olli näytti paljon rentoutuneemmalta kävellessään, kuin viimeksi ku heidän kanssaan lenkkeiltiin. Lopuksi annettiin vasta koirien tervehtiä toisiaan, hihnoissa toki. Kaveruksilla vaan oli niin paljon energiaa, että narut meni solmuun, ja kun kumarruin ottaan Ollia kiinni, niin tilanne toi Ollille vanhat jutut mielee, ja oli isottelu aikeet todella selvät. Palautus taas maan pinnalle. Sen jälkeen tehtiin seuraten muutama ohitusharjoitus, ja tosi hienosti meni molemmilla.

Tänään lenkkeiltiin Netan ja Katin kanssa. Olli oli aivan tärinässä, ei meinannut pysyä housuissaan ekalla puolituntisella mikä piti narussa olla. Vapaaksi ku pääsivät niin Olli suorastaan kävi Netan päälle. Ei pahalla. Vaan täysillä leikkien viimeisen kahden viikon leikkienergiat sisällään. Netasta kyllä näki että hirvitti ku Olli oli niin raju. Yritti vanhaa taktiikkaa, tarttua Ollia leukanahasta kiinni, ja pitää aloillaan. Poijalla vaan oli turhan paljon virtaa. No, loppulenkin Olli meni menojaan, ja Netta vähän varoi, että missä se tuloo/menee. Muuten kivasti.

Sitte kun tuossa lähellä kotoa Ollin kans lähdettiin ohittamaan vanhaa pariskuntaan, niin Ollia taas vähän hirvitti salamyhkäiset hahmot. Toisin sanoen jäi niitä vahtaamaan. Ne sieltä paappa iloiseen paappamaiseen tapaan rupes Ollille jutustelemaan etukenossa, tuutuuvaan. Mä olin sata varma että nyt tuo rupee murisemaan ja huutamaan, ja vanhukset pelästyy. Sain yllättyä. Olli oli hassu. Niinku olis nähny vanhan tutun, mutta silti epäröi ettei ollukkaa vanha tuttu. En tierä mikä paapan iloises äänes ja etukumaras oli, mutta Olli jopa meni haistamaan pentumaisesti, epäröinti oli silti selvästi luettavissa, mutta meni silti. Sitte peruutti ja meinas murista mutta sain sen katkaistua. Jäi hyvä mieli.

Mietityttääki vaan, että voiko vanhuksen etukumarassa, ja olemuksessa olla jotai, mistä koira tietää että tuo on vanha ja vaaraton, jopa pimeässä. Ku ihan nuoretki miehet normaalikäyttäytymisellä, päivän valossa, on välillä niin kovin pelottavaa ettei siitä pääse yli eikä ympäri.

Alkuviikosta käytiin lenkkeilemässä järvenrannassa. Siellä tuli räpsittyä muutama kuva, joita löytyykin gallerian puolelta. Positiivisin mielin oon kastroinnista toipumista seurannut. Toki voi olla että koira on hämmentynyt uudesta olostaan. Ja minä kuvittelen vaikka mitä. Mutta Olli katselee taas silmiin niinku pentuaikoina, että mitäs nyt, mitäs nyt :)
Ja näläkä tuntuu olevan koko ajan. Yksi yö herkkukaapilta oli raksupussin jämätki käyty varastamassa. Melkein yhtä ressaavaa ku oma lihominen/laihduttaminen, on ku pitää kattoa ettei koira liho. :D Me ollaan yhdessä laihiksella.

Wt-koulutus 14.2.

2009-02-21T10:47:00.000-08:00

Vähän venähti kuulumisten kertominen. Mutta siis viime lauantaina oli kolmas Wt-koulutus. Mun ja Ollin oli tarkoitus mennä sinne vähä vaan seuraamaan ja ehkä lopuksi tekemään jotai. Mutta päästiin kunnolla kouluttautumaan, ku paikalla oli vain neljä koirakkoa. Porukka jaettiin kahtia, ja me treenailtiin tollerityttö Ronjan kanssa.

Johannan rastilla seuraamista isohkon "ympyrän" verran jonka reunoille neljään eri kohtaan heitettiin muistiin damit. Sen jälkeen uudestaan kierros ja damit ylös. Tämä emäntä oli tällä ekalla tehtävällä ihan pissit housuus jännityksestä, että pysyykö koira hanskas. Pysyi, juuri ja juuri. Taas vaihteeksi, seuraamista häiritti tyttöjen hajut. Ja mun keskittyminen meni suurimmaksi osaksi siihen että sain pidettyä koiran nenää maasta ylhäällä. Damit palautui suht hyvin. Viimeisellä tosin Olli jäi tuumaamaan, että josko sittenkin menis tuonne pellon toiselle puolelle jossa Netta ja Katikin reenaali. No sain jotenki huomion ittelleni, ja koiran lähelleni. Olin jo pistämäs Ollia hihnaa, että nyt loppu ku kerran ei tee oikein. Mutta sit välähti, ja päätin että minähän saan tuon damini. Käskin Ollin viereen, seurautin varmaa kaksi askelta, käskin maahan, ylös, parin metrin päähän damista, ja nouto. Sain damin. Seuraamista vielä lähtöpaikalle Ronjan ohi. Se onnistui. Olli kyllä kattoi tyttöä mutta osasin oikeassa kohtaa kieltää ja heti perään kehua, niin ei sen enempää sitten uusi narttu saanut huomiota. Edistystä.

Sit vielä otettiin kahden koirakon "Walk-up", jossa Johanna aina paiskas damin eteen ja sanoi kumpi ohjaaja hakee damin. Olli pysyi hyvin paikallaan ilman hihnaa. Piippausta kyllä kuuluis vähäsen. Sen jälkeen hetken jutusteltiin. Piippausta huomattavasti enemmän eli paljon.

Yksi tehtävä oli viedä tallatun polun päähän yhdessä dami, ja lähettää koira noutoon. Tehtävää vaikeutti damit molemmin puolin noutolinjaa ihan lähellä lähetyspaikkaa. Damit ei tuottanut meille mitään ongelmia. Sitäkin enemmän se, kun ekaa damia vietäessä Olli keksi toisen porukan tekevän jotai kivaa pellon toisella puolella. Seurautin Ollin lähetyspaikalle, ja mietin että millä ihmeellä mä saan sen tuonne damille, ettei se lähde tuonne pellon toiselle puolelle. (Toki toiset oli niin kaukana että olis varmaan karkaamisen ilo tyrehtyny jo puolimatkaan). No en voinu lähettää koiraa vaan normaaliin noutoon. Päädyin linjalle lähetykseen. Käsi koiran kuonon viereen. Ja johan Olli ryhdistäytyi, eteni hyvin. Damilla kaks sekunttia tuumas et mitäs tekis, kutsuin luo, ja kehuin perään, ja ei mitää ongelmia.
Sama uudestaan ja hyvin meni. Ja Olli kaiken lisäksi suht rauhallisena katsoi kun Ronja työskenteli. Fiksuin ja samalla tyhmin oivallus Johannan rastilla oli että kehuin koiraani ku teki oikein. Eli ei ihme jos koira rupes oivaltamaan että mikä oli se mitä emäntä halus. On tullu niin pitkään vaan keskityttyä kieltämiseen, ja olemaan neutraali ku tekee niinku kuuluuki. Ääliö!

Miian ja Jannen rastilla aiheena lähihaun alkeet. Pienelle alueelle suuresti motivoidusta 5-6 palloa piiloon. Siitä lähihaku pillitystä, muutama pallo ylös. No jos kerrotaan alusta, niin odottelupaikalla Olli pelkäsi taas vaihteeksi Jannea eli siis miestä taas vaihteeksi. Ei heti, mutta sitten kun Janne siihen vähän reagoi, ojensi varmaan millin kättään. No siinä eka yritettiin rauhoittua. Ja sitte taas käskin maahan, ylös, maahan, ylös. Ollille muuta ajateltavaa. Retuutettii vähä hanskaa. Olli palautui maan pinnalle. Sitte taas vaihteeksi tyttöjen hajut haisi nenään. Ja sitte ku oli meidän vuoro lähihakuilla, niin Olli taas muisti Jannen. Hui. No lähihakualueella, Ollia ei juuri kiinnostanut motivointi, ku haisi maa taas niin hyvältä, ja ku pelästys vaivasi mieltä. No sitte ku pillitin, niin rupes pienellä viiveellä ettiin palloja, ja niitä löytyi. Muttei kyllä ollu mikään mallikas suoritus. Sit sama uudestaan mutta lähetin koiran metrin päästä alueelle. Vähän parempaa hakua jo. Ja vielä vähän kauempaa, niin johan parani.

Sitten "liikkuvaa lähihakua"?? ojan vartta pitkin. Ojan varteen laitettin noin kahdeksan damia, ja sinne lähetettiin koiraa linjaan, ja edettiin samalla ojan vierustaa. Mulla vähä liikkuminen jäi vaiheeseen, mutta kyllä dameja löytyi. Toka vipalla damilla Janne varmaan liikahti taustalla tai jotai niin että Olli sen näki ja taas meni pasmat sekaisin. Olli meinas lähtee huitelemaan, mut sain onneksi sen juuri ja juuri palaamaan ja palautumaan. Ja vielä yksi dami ylös.

Sitten jotta koiran itsenäinen työskentely ei kokis hallaa, niin tehtiin vielä pitkällä matkaa kakkosmarkkeeraus, toinen pellolle ja toinen metsään tuttuun paikkaan. Eka ykköset molempiin paikkoihin. Pellolla oleva Janne taas Ollia vähän epäilytti, mutta sai daminsa ylös, ja Miian heitto pellon päästä metsään ei juuri ongelmia tuottanut. Kakkosta tehdestä, eka heitto pellolle, toka metsään, joka noudettii eka. Olli kesken matkan pälyili Jannen suuntaan, mutta jatkoi matkaa. Pääsi metsän reunaan ojalle asti, ja jäi ojaan taas haistelemaan/maisteleen, jatkoi siitä metsään, ja ei pienintäkää aikomusta damia noutaa. Kutsuin koiran luo. (Jopa totteli haahuuluista huolimatta). Paluu matkalla Olli koki luoksetulon riemua suunnastaan :). Uudet heitot molemmille paikoille ja ei mitään ongelmia Ollilla suorittaa tehtävää.

Siinä meidän reenit. Mikä onnistui, ja mitä opimme? Noh. Minä opin taas vähän luottamaan koiraani, joka oli huomattavasti vastaanottavaisemmalla päällä kun viimeksi, tästä kiitos kuuluu suureksi osaksi siskon tytöille, jotka aamulla olivat aamulla meitä viihdyttämässä ja väsyttämässä tuota koiran pientä päätä. Ja minä muistin taas kehumisen tärkeyden vaikka koira osaakin jo tehtävän, mutta kun häiriötä paljon niin kehut oli TARPEEN!! ja ku Ollilla on tuota miellyttämisen halua, niin sehän tottelee ku emäntä tykkää :)

No mikä onnistui. Päällimmäiseksi hyvän olon tunteeksi jäi, että JEE MUN KOIRA TOIMI TÄNÄÄN JIPPII! Ku mä oikeesti jännitin tosi paljon. Ja sit se pysyiki hanskas, ku ei ollu niin kierroksilla. Ja se oli niin kiva huomata, että vaikka niitä pissoja haisteli ja Jannea pelkäsi, niin se palautui niin että pystyi kaikki tehtävät suorittamaan. Suurta edistystä, kun normaalisti, ku pelätään jotain oikein kunnolla, niin ei oo toivoakaan, että toi sen unohtais ja pystyis tekeen mitää työhön liittyvää. Nyt onnistui :)

Kiitos taas Johannalle, Miialle ja Jannelle hyvistä reeneistä!

hohhoijaa

2009-02-12T10:14:00.000-08:00

Muutama päivä leikkauksesta, ja tuntuu jo et toi Olli söis vaikka hevoosen, ainaki siihen malliin äsken kuola valui, eikä kiinnostanu vaikka kyläälijä lähtiki, minkä perään normaalisti kitistään. Nyt vaan piti saada nopiaa mahan täytettä. :) Koira on lähes entisellään. Kauluri käy varmaan enemmän mun hermoolle ku Ollin. Haava ei tunnu tuota enää haittaavan. Kaulaa ja päätä kutisee koko ajan, muttei tosiaan tuo peräpää niin haittaa enää. Hauskan näkööstä muuten ku tuo juoksee tuon kaulurin kans. Semmoostaki pukkilaukkaa jotta. Mutta joko tätä toipumista, tai jotai, mutta ehkä millin verran jo rauhoottunu toi mies. Tai sit se on vaan toiveajattelua :)

Huomattavasti pirteempi jo tänään..

2009-02-10T01:49:00.001-08:00

Kyllä me jo häntä pystyssä lenkillä käveltiin. Hiivisti kyllä vähä koirien haukku, ku kaulurin takia oikein pystyny paikantaa mistä se tuloo, ja ku normaalistiki se on aika jänskää. Virtaa kyllä jo jätkästä löytyys. Mut millä sitä pystyy pössöttämään ku törmää joka ainoaan tolppaan ja kinokseen. :)

Uninen kotona..

2009-02-09T07:06:00.001-08:00

..hain juuri Ollin kotia nukkumaan. On kovin väsynyt poika, sentin äsken nosti päätään. Toivotaan nyt että tämä oli viisas päätös ja ettei myöhemmin tarvi katua. Ja että elämä alkaa luistamaan entiseen malliin, ja kumpikaan ei rupee lihomaan. JAJAJAJAJAJA.... Toivotaan....

Jännittää

2009-02-09T04:44:00.000-08:00

Täällä kotona odottelen vielä vajaan pari tuntia, ja sitte saan hakea takkuisen, unisen, juuri kastroidun Ollin kotia. Toivottavasti kaikki menee siellä hyvin, ja sitten parannutaan kotona hyvin. Huoh.
Eilen olisi ollut taas WT-koulutusta, mutta eipä päästy mukaan, ku emäntä oli elämänsä huonoimmassa itseaiheutetussa kunnossa. Harmittaa kovasti, kun olisimme tarvinneet juuri näitä treenejä, markkeerauksia kakkosina, ja häiriön alaisena. Ensi kerrallekaan ei varmaan päästä, tuskin toi Olli niin nopiaa paranee.
Nyt rupes masentamaan ku klinikan odotushuoneessa joku nainen katteli meidän suuntaan, niin Olli rupes heti murisemaan, että apua, nyt toi kattoo mua. Millä tuollaisen kans voi mitää taippareita läpäistä, ku kukaa tuntematon ei voi kattoo päälle, ilman että Olli kuvittelee siitä ties mitä.

WT-koulutukseen innossain, takaisin vähemmän pirteenä

2009-01-31T08:10:00.000-08:00

Tänään siis alkoi Lakeuden noutajien järjestämä WT-koulutus, vetäjinä Johanna, Miia ja Janne. Porukka jaettiin kahtia, me päästiin eka Miian ja Jannen rastille. Koirakot rinnakkain käytiin heittämäs samaan paikkaan yhdet damit kukin, ja palattiin jonku verran takaisin ja vuorotellen koirat saivat noutaa. Noh, kuinka ollakkaa Olli vuorollaan reunimmaiselta paikalta lähti hienosti noutoon. Palatessaan heti toiset koirat silmiin saatuaan pudotti damin suusta ja lähti ryhmän uroksen luo haastamaan riitaa, siitä ku saatiin se ajettua pois, niin nuorta narttua härkkimään, ja siitä takaisin uroksen luo, ja sitten taas nartun. Olli on niin nopea liikkeissään ettei sitä saa kiinni. Miia lopeltu syöksymällä sai koiran syliinsa kaapattua, ja sitten koira naruun, ja taka-alalle keräämään itsehillintää molemmat. Katsottiin sitten loppuaika kuinka toiset hienosti noutivat. Rastien vaihtoa odotellessa, muiden koirien siirtyessä kokeilimme Ollille uudestaan samaa tehtävää. Ekan damin nouto meni malliikkaasti. Toista suunnitellessa taas kerran tyttöjen hajut tuli jätkän nenään. Ja linjaan lähetys keskeytyi puoli väliin. Uudestaan lyhyemmältä matkalta, ja poika painui damin ohi haahuulemaan, muka laajentamaan hakua. Sillä vaan ei ollu meininkiäkää enää hakea mitää damia.

Sitten Johannan rastilla oli ohjelmassa koiran hallintaa. Ekaksi seuraamista kiertäen pienen damikasan. Tarkoitus olis ollu vapaana seuruuttaa, mutta enhän minä tohtinut enää toista päästää irti. Seuraaminen hihnassa meni kuitenkin ihan kivasti. Seuraavana vuorossa luoksetuloa. Koira istumaan, ite käveltiin pois, tiputettiin matkan puoliväliin dami, ja kutsuttiin koira luo. Koira sai poimia damin jos tahtoi. Sama toiseen suuntaan. Noh, me vuorollaan mentiin huomattavasti kauemmas toisista, ja hienosti Olli tuli luo, ilman damia. Me ei otettu luoksetuloa toisia koiria kohti. Ei enää turhia riskejä. Seuraavana seuraamista ringissä ja pysähdyksiä välillä, ja aina yksi koirakko sai tehdä luoksetulon ringin reunalta ulospäin. Sekin meni meiltä jopa hyvin. Seuraamista edelleen ringissä, ja markkeeraus ringin keskelle. Toiset koirat saivat noutaa daminsa, toiset suoraa heiton jälkeen, toiset hetken seurauksen jälkeen. Me tyydyttiin Ollin kans vaan seuraamiseen. Viimeisenä, seuraamista, markkeeraus, seuraamista vielä ja sitten nouto. Me taas päätettiin katsoa kun toiset mallikkaasti nouti.

Odotteluajat Olli, hienon tollerimaisen tavan talvenaikana opeteltuaan, piippas lähes koko ajan. Hyppi narun päähän toisten lähtiessä noutoon, loppua kohden vähän vähemmän. Haisteli ja maisteli ilmasta käsin tyttöjen pissoja. Ja automatkan meillä olikin kyytissä uninen tolleri. Sen taas sai huomata, että kun kierrokset nousee, niin ilmenee nää molemmat sen ihanat piirteet, uhittelu uroksille, ja narttujen ja niiden pissojen perään haaveelu. Ja se että tämä iili ollessa päällä korvat katoaa, ku menee niin yli.

Mutta kiva treeni oli siinä mielessä, että kerrankin tuli treenattua sitä, että vaan katsotaan ku toiset tekee. Ensi kerta tulee olemaan varmaan samanlainen. Ehkä jätkä pikku hiljaa sitten oppii ettei ITTE aina pääse tekemään, varsinkaan tuollaasella käytöksellä mitä tänään oli.

Yksi mikä tänään selvisi on se että kastrointiajan varaaminen on maanantaina heti ensimmäisenä ohjelmassa. Josko se veis tuota hajujen ja narttujen perään haikailua pois, ja uhittelua, ja josko poika RAUHOOTTUUS. Ja toivon mukaan sillä olisi positiivista vaikutusta tuohon miesten, vieraiden ihmisten pelkoon, ku pääkoppa tasaantuu. Toivossa on hyvä elää.

Huomenna on edessä muutto uuteen kotiin. Pieni totutteleminen on molemmilla edessä taas.

Nomeilua riistalla!

2009-01-25T09:19:00.000-08:00

Tänään lähdettiin Minnan, Pasin ja Mikin kanssa treenailemaan. Treenipaikkana pelto, jonka vieressä jokivalli (joki muutaman kymmenen metrin päässä. Päätettiin pitkän tauon jälkeen näyttää poijille riistaa. Mikki sen kun vaan parantaa treeneissä koko ajan palautuksiaan, jopa riistalla mikä on pojalle niin kovin mieluista. Vielä kun vaikeuttamassa asiaa oli Pasi pyssyn kanssa, mikä on poijalla myös niin kovin mieluusa asia, että aivan tärisee innosta.

Olli vuorossaan oli halkeamaisillaan innosta. Ajattelin rauhoittaa jätkää, ja samalla malttia reenata. Eli seuruutin Ollia, Minna käveli vieressä ja paiskoi meidän eteen dameja joita Olli ei saanut noutaa. Seitsemännen damin kohdassa Pasi ampui, ja Ollin piti edelleen seurata. Noh. Seuraaminen voisi olla keskittyneempää ja tarkempaa. Intoon nähden meni ihan kohtalaisesti. Mutta voisi mennä vielä puolet paremmin niin oltais lähellä hyvää. Pitääs vaan malttaa rauhoittaa oikein kunnolla. Nyt se oli keränny kierroksia mm. Pasista, pyssystä ja paukkeesta ja odottelusta.

Sitten Minna vei pellon toiseen laitaan Ollille vielä kovin jäisen variksen. Olli meinasi rynnätä perään kun variksen huomas toisen kädessä. Jäätiin odottelemaan ja poika piippasi. Ennen lähetystä seuruutin pienen pätkän (edelleen huonosti keskittyen), sitten lähetin pojan linjalle. Täysiä meni, eikä edes empinyt että mitä varikselle pitää tehdä. Nappas suuhun ja tuli samaa kyytiä takasin. Ja hieno luovutus. Sen jälkeen n.95 asteen käännös, Pasi ampui pyssyllä ja paiskas markkeerauksen vallilla olevaan pajupuskaan. Sen Olli nouti myös täysiä. Palauttaessa jänkytti varista, ja kun en heti ottanut kiinni niin pudotti maahan. Nostatin ylös.

Sitten Minna vei variksen samaan paikkaan linjan päähän, ja Ollin kans katottiin laukaus ja markkerausheitto samaan paikkaan kuin äskenkin. Siirryttiin linja-lähetyspaikkaan (voi mitä piippausta siirtymisvaiheessa, lähetyspaikkalla tosin hiljaa).Koira linjalle hakemaan Minnan viemä varis. Poika meni hienosti epäröimättä linjan päähän ja palautti variksen, vaikka sekunttia ennen markkeeraus oli päällimmäisenä mielessä. Hieno taito pojalla tehdä se mitä pyydetään, vaikka mieli vetääkin toisaalle. Sitten käännyttiin ympäri ja Olli sai noutaa markkeerauksen. Taas jonkinlaista jänkytystä palauttaessa. Sitten autoon toviksi huilaamaan.

Mikin vuoro välillä, ja sitten Ollille vähä niinkuin lähihakua vallin yli toiselle puolella. Eli kaksi varista vallin toisella puolella, toinen rinteessä ja toinen tasaisella maalla. Seuruutin Ollin lähetyspaikalle. Jätkä oli taas intopiukas, mutta saatuaan pari suihkausta vettä päälleen seurasi nätisti loppu matkan. Lähetin Ollia sokkona linjaan ja tarkoitus oli käyttää lähihakua. Mutta vastaan tuli se, että poika ei osaa ylittää maaston vaihtelua. Eli tässä tapauksessa ei tajunnut laskeutua vallin toiselle puolella. Pienen sähläilyn jälkeen kutsuin Ollin vallin päälle, ja se kattoi kun näytin sille varikset. Sitten takaisin lähetyspaikalle. Uudestaan, eka varis tuli suht nätisti ja nopeasti. Toista hakiessaan Olli jäi vissiin sitä nyhtämään, ei ainakaa palauttamaan lähteny. Mylväisin jonkulaisen äänen, "käskyn", "HEI" (en muista), ja sen jälkeen pian Olli jo tulikin variksensa kanssa. Palautus taas oli kehnohko. Sitten seuruutin Ollia autolle päin, Pasin ja Minnan kävelles vierellä, samalla tiputtelin varikset Ollin nenän eteen, ja jatkoimme matkaa. Autolta annoin koiran noutaa tiput, ja siihen loppui ihan onnistunut treenimme.

Mitäkö pitäis treenata tästä eteenpäin. NOh. Seuraamista, malttia, seuraamista, rauhoittumista, ja riistan palautusta ja taas seuraamista ja rauhoittumista :). Näillä eväin jatketaan. Onneksi viikon päästä alkaa WT-kurssi niin saadaan lisää uutta pähkittävää sieltä.

Illalla käytiin Katin ja Netan kanssa lenkillä, ja olimme varustautuneet vesisuihkeilla (bliw-saippua-pulloilla). Puolen viikon harjoittelulla, Ollia ei enää Netan tai yleensäkää koiran pylly kiinnostanu. Käänsi päätään ku Netta vapaaksi päästyään tuli sitä kattomaan. Olli näytti siltä et yritti sanoa, että: "Älä tule tänne tai taas tulee sitä inhottavaa vettä niskaan." Muutaman minuutin päästä päästin Ollinkin vapaaksi, ja koko lenkillä vain kerran ehkä kahden sekunnin ajaksi Olli kiinnostui Netan pyllystä. Muuten antoi olla, ja leikkivät yhdessä niinkuin ennen vanhaan. Toisten koirien pissat kyllä Ollia vieläkin kiinnostivat. Mutta huima edistys on viidessä päivässä tapahtunut, sillä vielä viime tiistaina Olli ei kuunnellut yhtään kun oli Netta lähellä, vaan olis ollut vielä vähän juoksulta tuoksuvan tytön seläs koko ehtoon. Onneksi Kati keksi silloin käyttää vesisuihkua, ja Olli malttoi rauhoittua.

Nämä vesisuihkaukset on siis auttaneet meitä hurjasti, mm. lenkillä koirien ohittelussa, tyttöjen pissojaki lipaistaan vaan kerran jos sitäkään, kun muistuu seuraus mieleen. Ja sisälläkin pojan kierrokset saa rytinällä tipahtamaan alas, kun vaan vilauttaa pulloa. Hieno vanha konsti. Täytyy vaan olla varovainen ettei pilaa mitään jo hyvin opittua asiaa. Mutta tosiaan koirien ohitteluun tämä on auttanut suunnattomasti.

Toiminnan täyteinen oli Ollin päivän tänään, nyt on hyvä käyrä nukkumaan. Kiitos vielä Minnalle ja Pasille treeneistä ja Katille ja Netalle onnistuneesta lenkistä :)

Nomeilua pitkästä aikaa..

2009-01-18T09:15:00.000-08:00

Vihdoin saatiin porukalla lähdettyä nomeilemaan Pentinvuoreen. Mukana olivat meidän lisäksi Minna Mikin ja Fiinan kanssa, Kati ja Mika Netan kanssa ja Anna Aapon kanssa. Fiina oli vuorossa ensimmäisenä, ja hänelle hukattiin ihminen metsään, (ei neitille mitää nomeilua, tylsää) jonka neiti sai sieltä etsiä. Tyttö oli niin tohkeissaan taas, ja Minna joutui välillä pistää juoksuksi että peräs pysyi. Ilo nähdä kuinka tohkeissaan Fiina on saadessaan tälläisen tehtävän.

Ollille ja Mikille teimme samanlaisen treenin. Eka kaksi ykkösmarkkeerausta, toinen suoraan kallioiselle rinteelle, toinen vähän metsikköisemmälle. Sen jälkeen kakkonen samoihin paikkoihin. Sen jälkeen lähihakua. Olin käyny tekemäs noin 10x10metrin alueelle ruudun jossa 8 damia, edes vähän piilossa. Sinne sitten poikia lähetettiin linjakäskyllä. Tämän jälkeen vielä sokkolinjat edellisen tehtävän muistipaikkoihin.

Molemmille poijista maaston poikkeavuus aiheutti markkerauksissa vaikeuksia, välillä liian kauas tai liian sivuun. Mutta hienosti damit palautuivat. Mikillä palautukset sujuivat entiseen verrattuna kuin tanssi vaan. Muuten poijat tekivät tosi hyvin töitä, kuuntelivat mitä sanotaan. Ollikin on ruvennut tajuamaan lähihakupillityksen päälle, hienoa. Ja mikä hienointa, Olli ei ottanut Mikasta minkäänlaista häiriötä, vaikka tämän yritti kyllä pelottava tuomari olla. Ensimmäistä damiaankin Olli kävi nimenomaan Mikalle tarjoamassa. Mutta ei paljon viimeisiä linjoja haitannut kolme kälättävää naista taustalla, hienosti poika pystyi keskittymään.

Netalle tehtiin suurin piirtein samat tehtävät, vähän lyhyemmillä matkoilla, ja yksi sokkolinjakin tuttuun paikkaan, ja hienosti tyttö hoiti hommat kotiin. Ei ollu juoksut tehny hallaa neitin taidoille. Netta ja Kati pääsivät ekaa kertaa testaamaan lähihakuakin. Pillitys jätettiin kerran jälkeen väliin, ku Nettaa vähän ihmetytti, että pitääkö etsiä vai tulla luo. Mutta hyvin Netta nopeasti oivalsi mitä siltä haluttiin, vähän ymmällään kun damit oliki niin lähellä eikä niitä juuri etsiä tarvinnut. Hieno suoritus kaikin puolin tytöltä, jota vuosi sitten eivät damit kiinnostaneet pätkääkään.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä vuorossa oli Aapo. Aapolle yritettiin ekana lyhyen matkan muistinoutoja, mutta jätkä ilmoitti että häntä ei noin helpot tehtävät kiinnosta. Päädyimme tekemään viiden damin hakuruudun, kun siitä poika tuntuu tykkäävän, kun joutuu vähän töitä tekemään. Hienosti olivat edistyneet palautuksissa edelliseen kertaan nähden. Ensimmäistä damia lukuunottamatta, Aapo lähti suoraan palauttamaan löytämiään dameja, ei nyt aivan käteen asti mutta aivan ääreen kuitenkin. Kyllä se kakara pian hoksaa mistä on kyse, ja että ku hyvin palauttaa niin saa hakea lisää. Aaposta huomasi myös rauhoittumisen vaikutuksen. Aapo on niin kova häseltämään, ja kun vähän aikaa antoi sivulla rauhoittua, niin tämä kerkesi miettiä että mitä tässä ehkä pian tehdään, ja sitten sai noutaa. Hienosti meni kuitenkin häiriöihin ja kiihtymystasoon nähden. Ole Anna ylpeä teistä. Minä olen.

Tän jälkeen Minna vielä Mikkiä seuruutti ja dameja lensi reitin yli, ja vasta lopuksi Mikki sai damit noutaa. Oli hienoa katsoa Flättipoikaa, joka kerrankin malttoi kuunnella mitä emäntä tahtoi tehtävän. Treenitauosta oli mitä ilmeisemmin HYÖTYÄ.

Ollilla pitäis seuraamiseen saada vähän enemmän keskittymistä mukaan. Edistää useasti, ja hajutkin kiinnostaa. Keskittymistä pitäisi saada lisää. Ja rauhoittumiseen panostetaan edelleen. Pikku hiljaa valon lisääntyessä lisäämme treeni määrää. Säälittää niin Olli kun joutuu olemaan niin paljon yksin kotona, mun epäsäännöllisten työvuorojen takia. Huono omatunto vaivaa. Täytyy yrittää sitten muuten keksiä poijalle virikkeitä niin pää jaksaa.

Kiitos vielä tytöille kivoista treeneistä. On se yhdessä mukavampaa kuin yksin.

Suunnitelmia...

2009-01-17T14:10:00.000-08:00

Kun nyt kerran alettiin niin kirjootellaan sitten..
Vanhoja kuulumisia voi käydä lukemassa vanhoilta sivuilta, olis menny ikä ja terveys ne sieltä siirtää kaikki tänne. Lyhyesti, pienestä punaisesta pallerosta on kehittynyt komea varsin vaikeasti määriteltävissä oleva tolleriuros. Tarjoan pullakahvit sille joka Ollin luonteen yhteenmuottiin saa ängettyä.

Jooh, ja niitä suunnitelmia siis.
Tälle keväälle näyttää olevan hommaa. Tammikuun alussa alkaa WT-kurssi, keväämmällä edessä on kaksi nou/nome -koulutusviikonloppua. Maaliskuun lopussa suunnataan Mäntän talvinomeen ja huhtikuussa Pirkan Dameihin. Näillä ja perustreeneillä on tällä hetkellä vain yksi päämäärä. Saada meille molemmille rohkeutta kokeisiin, jotta vihdoin saisimme taipumuskokeen läpi ja pääsisimme kisaamaan niin nome:ssa kuin WT:ssäkin. Siinä tavoitetta kerrakseen. Edistystä on jo huomattavissa. Mutta työtä on vielä rutkasti jäljellä.

Erilaisia treenivinkkejä alokas-luokkaa varten otetaan mielellään vastaan.

Tuloksia

2009-01-17T13:49:00.001-08:00

Näyttelyt
Seinäjoki KV 25.10.2008 Tuomari Esko Marija Kavcic, Slovenia H

16 months old. Big dog ; strong flat skull. Good stop & muzzle. Correct dentition. Well carried ears. A bit round eyes. Lighter body. Deep chest, but not broad enough yet. Longer in loins. Very strong bones. Close standing in front. In movement not yet enough firm topline. Lighter tail, in movement too bent. Exc. coat. Too reserved in temperament.
16kk vanha. Kookas koira. Voimakas litteä kallo. Hyvä otsapenger ja kuono. Oikea hampaisto. Hyvin kannetut korvat. Hieman pyöreät silmät. Kevyehkö runko. Syvä rinta, mutta ei vielä tarpeeksi leveä. Pitkähkö lanneosa. Erittäin voimakas luusto. Seisoo kapeasti edestä. Liikkeessä ylälinja ei ole vielä tarpeeksi tiivis. Kevyehkö häntä, liikkeessä liian kaartunut. Erinomainen turkki. Liian varautunut luonne.

Jurva RN 29.6.2008 Tuomari Esko Nummijärvi EH, JUK3
Sopusuhtainen, oikeanmuotoinen pää, vaaleat silmät, kauniit korvat, hyvä selkä. Säkäosa saisi olla selkeämpi. Hyvät raajat. Karvapeite hyvä. Valkoista saisi olla enemmän. Väri hyvä. Liikkuu ja esitetään hyvin.

Tuloksia

2009-01-17T13:24:00.001-08:00

Nou/Nome/WT

20.9.2008 Taipumuskoe, tuomarina Raimo Huhtiniemi, Närpiö
Järjestäjä: Merenkurkun Noutajat Ry
Tulos: Nou0
1.Sosiaalinen käyttäytyminen: Pelkää ihmisiä niin paljon ettei kokeen suorittaminen onnistu. Hylätty.
2.Uimahalu: -
3.Hakuinto: -
4.Noutohalu: -
5.Nouto-ote: -
6.Palauttaminen: -
7.Reagointi laukaukseen: -
8.Itseluottamus ja aloitekyky: -
9.Yhteistyö: -
10.Yleisvaikutelma: Koe keskeytetään, koska koira ei kykene toimimaan ihmisarkuuden vuoksi. Hylätty.

13.9.2008 Taipumuskoe, tuomarina Ossi Kähärä, Alavus
Järjestäjä: Lakeuden noutajakoirayhdistys
Tulos: Nou0
1.Sosiaalinen käyttäytyminen: Pidättyvä koira. Hyväksytty.
2.Uimahalu: -
3.Hakuinto: -
4.Noutohalu: -
5.Nouto-ote: -
6.Palauttaminen: -
7.Reagointi laukaukseen: -
8.Itseluottamus ja aloitekyky: -
9.Yhteistyö: -
10.Yleisvaikutelma: Koira joka aristaa ampujaa ja tuomaria. Lukkiutuu totaalisesti kokeen alussa. Koe keskeytetään vesityön alussa. Hylätty.

9.8.2008 Taipumuskoe, tuomarina Ari Huttunen, Eurajoki
Järjestäjä: Novascotiannoutajat Ry
Tulos: Nou0
1.Sosiaalinen käyttäytyminen: Ystävällinen noutaja. Hyväksytty.
2.Uimahalu: Empii vähän veteenmenoa, mutta ui mielellään. Hyväksytty.
3.Hakuinto: Tutkii tasaisella vauhdilla aluetta. Hyväksytty.
4.Noutohalu: Tuo lokit, mutta ei ala noutaa variksia. Hylätty.
5.Nouto-ote: Pehmeät otteet noutamillaan. Hyväksytty.
6.Palauttaminen: Tuo noutamansa ohjaajalle. Hyväksytty.
7.Reagointi laukaukseen: Erittäin tarkkaavainen. Hyväksytty.
8.Itseluottamus ja aloitekyky: -
9.Yhteistyö: Ajoittain hyvässä yhteistyössä. Hyväksytty.
10.Yleisvaikutelma: Mukavantuntuinen nuori uros, jolla hyvä vesityö. Valitettavasti tänään variksen nouto ei kiinnosta riittävästi ja tuomari keskeyttää kokeen. Hylätty.

13.6.2008 Taipumuskoe, tuomarina Risto Heikkonen, Ähtäri
Järjestäjä: Chesapeakekerho
Tulos: Nou0
1.Sosiaalinen käyttäytyminen: Suhtautuu ystävällisesti muihin koiriin ja ihmisiin. Hyväksytty
2.Uimahalu: Varovainen veteenmeno. Hyväksytty.
3.Hakuinto: -
4.Noutohalu: Koira ei suostu ottamaan lokkia vedestä. Hylätty.
5.Nouto-ote: -
6.Palauttaminen: -
7.Reagointi laukaukseen: -
8.Itseluottamus ja aloitekyky: -
9.Yhteistyö: -
10.Yleisvaikutelma: Nuori koira, joka ei suostu ottamaan lokkia ja koe keskeytetään. Hylätty.

Epäviralliset kokeet
17.5.2008 WT-koe, epävirallinen nuortenluokka, tuomareina Pauliina Ahola ja Miso Sipola, Lapua
Järjestäjä: Lakeuden Noutajakoirayhdistys
Pisteet: 13+14+9+0 = 36/NUO0
1. Markkeeraus pellon reunassa puskan juurelle.
2. Markkeeraus uimamatkan päähän kaislikkoon.
3. Markkeeraus kaislikkoiseen veteen.
4. Seuruuttaminen (nuorten luokassa kytkettynä), markkeeraus pellolla/-lta puskaan, nouto, jonka jälkeen samaan puskaan eri kohdasta linjalle lähetys.
Kaikissa tehtävissä laukaukset. Nuorten luokassa samat tehtävät kuin alokasluokassa.

6.4.2008 Pirkan Damit, yksilökilpailu, tuomareina Sanna Rantanen ja Tarja Tuhola, Pälkäne
Järjestäjä: Pirkanmaan Noutajakoirayhditys
Sijoitus: Ei tietoa sijoituksesta muuta kuin että emme olleet 26:n parhaan joukossa.
Pisteet: 22/60
1. Ohjaustehtävä: Koira noutaa kauimmaisen damin haulla. 0p.
2. Paikallistamistehtävä: Koira noutaa jälkimmäisen damin suoraviivaisesti. Ei muista ensiksi heitettyä. Koira kytkettynä. Luovuttaa damin käteen. 8p.
3. Haku: Rauhallisen tasaisella vauhdilla työskentelevä koira, joka käyttää hyvin nenäänsä. Löytää 4/6. Viimeisen damin palautuksen jättää kesken. 14p.

16.3.2008 Talvinome, alokasluokka, tuomareina Marja-Leena Lampinen ja Tiina Pikkuaho
Järjestäjä: Mäntän Seudun Nuuskut
Sijoitus: 11/25 (muut koirat suoritti tehtävät riistoilla, me ja yksi toinen koirakko dameilla) ja Tolleri2 joukkue 13/26
Pisteet: 39,5/50
1. Haku: Tekee melko mukavaa hakua, tuo 4/6 damia, voisi käyttää nenäänsä paremmin. 6,5p.
2. Markkeeraus: Suorittaa molemmat tehtävät, vois pysyä paremmin paikallaan. 8p.
3. Ohjaus: Suoraviivainen ohjaus. 9p.
4. Työskentelyhalu ja tehokkuus: Työskentelyhaluinen, mutta voisi olla tehokkaampi, hieman rauhaton. Työskentelee rauhallisesti, mutta on levoton tehtävien välillä. 8/8p.
5. Yhteistyö: Melko hyvä, yhteistyö voisi olla tiiviimpää. 8/8p.

2.3.2008 Epävirallinen WT, nuorten luokka, tuomareina Timo Koskiahde ja Miia Nyrhilä, Sulva
Järjestäjä: Merenkurkun Noutajat
Nuorten luokassa ei annettu pisteitä ollenkaan.
Suullinen arvostelu ja diplomi.
Tehtävinä ohjauksia, markkeeraus ja lähihakua.

11.11.2007 Damit, tuomareina Timo Koskiahde ja Erkki Koivuporras, Alavus
Järjestäjä: Lakeuden Noutajakoirayhdistys
Sijoitus: 1/12
Pisteet: 58/60
Tehtävinä hakuruutu, markkeeraus ja lyhyt ohjaus. Tehtävien vaikeus ja arvostelu koiran iän ja kokemuksen mukaan.

Uusi elämä...

2009-01-17T12:24:00.000-08:00

Nyt on tässä osoitteessa alannu uusi elämä. Ollin kuulumisia voi lukea nykyään tästä blogista. Muutenkin meidän elämä on muuttunut, sillä meidän laumaan kuuluu enää minä, Marianne, pomon roolissa, tolleri-Olli ja Vauva-kissa. Pari viikkoa olemme totutelleet uuteen elämään, ja eikö se tästä rupea rullaamaan, vaikka lauman lukumäärä puolittuikin. Pian on muutto edessä pienempään huusholliin.

Pian onneksi kuitenkin alkaa ahkera treeni-/koulutuskausi, kun kurssit ja tapahtumat pyörähtävät käyntiin. Niitä odotellessa me yritetään ahkerasti treenailla päinsä, ja kavereiden kanssa myös.

Nyt viimeisen pari viikkoa meillä Ollin kanssa on ollut rauhoittuminen kaikin tavoin treenauksen alla. Tuloksia on ruvennut jo syntymään. Olen saanut huomattavasti taas paremmin yhteyttä tuonne pieneen pääkoppaan. Ollin kanssa parhaiten toimii rauhalliset eleet ja liikkeet. Tuo kun lukee elekieltä yliherkästi ihan joka päiväisesti, vaikka mitään ei yritä viestittääkään, niin nyt sitä sitten on pystynyt käyttämään hyödyksi. Omalla kropalla ja katseella ja pieni eleisellä ohjauksella on tuon parhaiten saanut kotona ja lenkeillä kuulemaan ja rauhoittumaan. Pitäisi vielä rauhallisuutta pikkuhiljaa viedän myös noutotreeneihin, niin sais sitä keskittymistä itse työn tekoon lisättyä, hösäämisen sijaan. Toisaalta treenit eivät ole niin pitkällä, että saisi jätkän rauhoittumaan nartun seurassa. Suuri työ edessä, sillä tänään kohtaamamme narttu oli vielä leikattu, ja sille jätkä villaantuu aivan täysin härkkimään toista, ja toisella meni hermot niin Ollin kierrokset vaan yltyi. Täytyy tehdä töitä, lujasti.

Nyt vaan odotellaan kevään alkua.....
Siirtelen tänne kuulumisia ja tuloksia vanhoilta sivuilta. Ne nyt tästä eteenpäin varmaan siirtyvät takavasemmalle, kun ei ole mahdollista päivittelyyn. Kuulumisiin.