Yleisön toiveesta..

..tässä tulisi päivitystä kuulumisiin taas pitkästä aikaa. Ja toisaalta, helpompi esim. Maran edesottamuksia on seurata jos joku niitä kirjoittelis :D

Mistähän sitä aloittelis. No Mara on nyt noin niinku 4,5kk vanha, painaa noin 13kg, hampaat on vaihtunu hyvin, yläkulmurien tippumista odotellessa. Ja se on reipas nuori mies. Ainut miinuspuoli siinä on se et sen maha ei tahdo kestää. Ei olla vielä löydetty kultaista keskitietä millä saatais kakka normaaliksi, se on aina pehmeää, ja nyt viime aikoina on ollut vielä löysempä. Mutta jatketaan yrittämistä.

Järjestään kaikki jotka vastaan tulee sanoo siitä et sä et oo martti kasvanut yhtää, tai et ooppa sä pieni. Kyllä mun silmään mara kasvaa joka päivä, ainaki jalkoja, mut toisaalta se on kyllä tosi pieni, mikä on tulevaisuuden ammattia ajatellen oikein hyvä. Ja Martti ite reenaa tätä tulevaisuuden autonhytteihin nostamista. Autoon ku oon sitä pistämäs, niin se nostaa etutassut auton sisään että nosta sä mun pylly, vaikka aivan hyvin itte sinne pääsiskin hyppäämään, mut aina ei vaan viitti :DD

Sen Marasta osaa sanoa että siitä ei välttämättä tuu kaikkein päälle päsmäriä, siitä pitää noi isommat pojat huolen. Riki varsinkin on ottanut tehtäväkseen et kun hän kerran ei ole enää se pahnan pohjimmainen niin tekee sit selväksi sen sille kuka nyt on. Eli Riki, meidän nössöpoika, sanoo Maralle välillä et sun ei oikeestaan sais ees liikkua nyt ku mä kiellän, ja Mara muutaman kerran rähähdyksen nahassaan tunteneena on, et okei mä en liiku. Mut on ne kavereitakin, ei ehkä niin hyvii mitä ne oli ku Mara oli ihan vauva, mut kavereita kuitenkin.

Maran luonteesta, noh, se on labukka, tarviiko siitä muuta sanoa :D eli minä rakastan kaikkia, minä nuolen kaikkia, minä mielistelen kaikkia, pylly heiluu, nenä käy, ruoka maistuu, tekemisen halua ei puutu eikä nopeutta :D eli aikasta perus käyttis.
Esine-etsintää kun tehdään, niin enää ei tarvi ku vähä vilauttaa lelua/leluja et nämä lähtee piiloon, käydä piilottaas ne, ja sit vasta tuoda mara paikalle, ja tämä tietää mitä se etsii ja löytää ne, ja tulee naamaa tuomaan niitä mulle. Esimerkiksi tiesi etsiä mun hanskan siskon luona lastenvaatteita ja leluja täynnä olevasta huoneesta. Ja esineet löytyy niin ylhäältä kuin alhaaltakin ja kiipeilemistä ei pelkää. Kaupunkikävelykin sujui, liikenne ei pelottanu eikä ostoskärryt, mut se mikä pelotti on yksittäiset pysäköidyt autot, ja varsinki tyhjäkäynnillä olevat. Niitä pitäis reenata lisää, ja pieniin onkaloihin menoja yms.
Noutohalua siltä ei puutu, eikä taisteluhalua. Eikä kantamishaluja. Tapanani onki että kun mennään paikkaan missä on ihmisiä joihin se pääsee tutustuun niin pistän sen suuhun hanskani niin sit se voi tervehtiä, ilman että se nuolee ihmiset kuoliaiksi tai tarttuu niiden hihoihin. Ja Mara kyllä huolehtii että kaikki tulee tervehdittyä. Tälläistä kuuluu mun Zumba-Martille, ja Mara lähettelee terkkuja sisaruksille, Moonalle, Maurille ja muille, sekä iskälleen ja äiteelleen :DD Kokkolassa asuva sisar/veli omistajineen, jos käyt lukemas, niin otahan yhteyttä, olisi kiva tavata ku asutte noin lähellä.

Sitten Riksu. Rikin kanssa käytiin tuossa tammikuun lopussa pyörähtämässä Raahen ryhmikses. Kivasti kaveri toimi kehässä, ja pari punaista nauhaa saatiin, toisen ymmärsin toista en, mutta kun kysyin viisaammilta niin arvostelukin selvisi eli tuloksena tosiaan KÄY ERI ja käyttöluokan ykkönen kahdesta koirasta. Eli komia on poika. Käyttäytymisestä muuten, eli meinas hormoonihirmulla pää hajota kun halli oli täynnä ihania naisia. Makas kyllä rauhassa paikallaan, mutta hikoili kovasti ja koko ajan kuului pieni piippaus. Voi noita miehiä. Muutenkin elämisis Rikin suurin huomio tällä hetkellä keskittyy noihin narttuihin, ne pistää vallan miehen pään pyörälle. Toivottavasti tasaantuis iän myötä.
Rikin viime viikko meni sairastellessa. Rupesin tiistaina kattoon et jätkä ei enää venyttele takapäätään, ja sit illalla ku kaveri tuli käymään ja hieroi sitä jonki aikaa, niin riki vaan kölli silmät kiinni ja siitä näki että se ei enää ollut normaali riki. Se vaan ku jatkoi nuokkumista eikä kiinnostunu narttukoirastakaan niin ruvettiin kunnolla ihmettelee, ja mittasin kuumeen, niin selvisi miksi koira on vähä nuupallaan. Lämpöä oli 39,6 astetta, eli ei ihme ettei ollu virtaa.
Kyllä piti pelästyä, ku ei yhtää tienny mikä sillon ku ei reppana osannu kertoo. Takapää sillä oli tosiaan jumissa, ja pieni puremahaava huules, mut muuten ei mitää ulkoisia merkkejä kipuilusta. Yö menikin huonosti nukkuen, kytäten et paheneeko olo. Ei pahentunu mutta ei kuumekaan laskenu. Aamulla päästiin lääkäriin, ja lääkärikään ei löytäny mitää varmaa syytä. Takapäätään R vinkui ku sitä oikein kunnolla venytettiin. Ja verikuva kun otettiin niin se kertoi tulehduksesta, eli saatiin antibiootti ja kipulääke-kuurit ja lepoa hoidoksi. Vähän jäi epäselväksi mikä sitä vaivaa. Nyt kuusi päivää kuuria syöneenä Riki on taas jo oma hölmö reipas itsensä, ja takajalatkin venyy lattiaa myöten :D
Eli pidetään peukkuja että tulehdus ei uusi, ja pää tasaantuis tuosta narttuhourailusta, ja miesego vähä pienenis, uusin harrastus on meinaan ollut Ollin astuminen, niin ei siis ihme et on takapää vähä jumis.
Nomeilusta, reenailun alla on linjat suunnat ja pillipysähdykset, ja se että dameja voi olla useampi ja mä päätän minkä se hakee eikä se. Ja sehän meinaa ottaa kovin pienen aivokapasiteetille. Osallistutaan maaliskuus nomekoulutukseen, ja Talvinomessa käyrään kattomas että osataanko me noutaa vielä riistaa ja veiskö riista tytöistä voiton, saa nähdä. Ja tosiaan tarkoituksena oli viimeistään kesällä startata nomessa, mutta reenaamista kyllä piisaa ennen sitä. Tokossa on nyt yks ALO1, yritetään kevään aikana saada vielä TK1, ja ollaan ruvettu reenaileen AVO:n liikkeitä. Mut yhteenveto Riksusta. RIKSU ON KIVA! :)

Ja sitten tuo Rontti-Olli. Oltiin lauantaina Ollin kans pitkästäpitkästä aikaa ihan
vain kahdestaan nome-koulutuksessa ja koira toimi hyvin. Vähä lopusta meinas kiehua yli, kun tuli starttarin laukaus ja markkeerauksia ja se kattoi kun toinen koira nouti mutta muuten tosi jees, ja aluks pelotti miehetkin. Kattoi alta kulmien niitä valmiina pakenemaan jos ne tekee jotai ihmeellistä, mutta damit ja noutaminen vei voiton, ja miehet sai seistä damien heittopuuhis ja olli haki damit niinku olli voi vaan hakea. Tehtävien kulun voi käyrä lukemassa kaverini blogista, hän omaa paremmat kirjoittamisen lahjat. Olli teki samat tehtävät vähän pitemmillä matkoilla ja markkeeraustehtävä oli suoraa kakkosena. Mutta oli poijat kivaa, kiitos seuralle ja ja kouluttajille. Mitäs muuta ollin kans. Noh me reenataan omaksi iloksi tokoa, en tierä uskalletaanko koskaa startata. Ja sit haaveissa siintää et josko me vielä kerran koitettais niitä taippareita, ku oikeesti, tehtävät olli osais tehä vaikka silmät kiinni jos vaan pelot ei vie voittoa.

Tälläistä kuuluu Marskille ja pojille, kuulemisiin :) ja hyvää ystävänpäivää kaikille meiltä kaikilta. Ja kuvat napsi Iida Hankkila, KIITOS!!!!