Tolleripoikien kanssa edustettiin tuossa marraskuun alussa Keski-Pohjanmaan lehdessä. Aiheena Hannes Lohen Geenitutkimus - joukkoverinäytteenotto Koiramessuilla. Tästä muutaman päivän päästä kuulin kaverilta julkkis-aukomista ja olin et mitä. Tällä kertaa naamani koristi Koiramme lehden sivua, mutta onneks jutun aiheena kuitenkin tullin projektikoirat ja Mara yhtenä niistä.
Viimeisin julkisuus koskeeki vain poikia!!
TOLENTERI 2012
Toukokuu: Olli esittelee Vepeilytaitojaan, kiskomalla venettä tietenkin siitä lyhyemmästä köyden pätkästä rantaan. Kuva: Sari Kokko
Marraskuu (ihana ylläri): Kaikki mun pojat söpöilee päät kallellaan. Kuva Riikka Niinistö
keskiviikko, 7. joulukuuta 2011
TK2 Siipiveikon Variksenviejä
24.11.11. Tottelevaisuuskoe, tuomarina Veijo Kinnunen
Järjestäjä: Kannuksen Koiruudet
Koira: Siipiveikon Variksenviejä, Riki
Tulos: Avo1, TK2
1. Paikalla makaaminen:9,5
2. Seuraaminen taluttimetta: 7
3. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 10
4. Luoksetulo: 9
5. Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9,5
6. Noutaminen: 9,5
7. Kauko-ohjaus: 5
8. Estehyppy: 8
9. Kokonaisvaikutus: 9,5
pisteet: 168
sijoitus: 1/3
Järjestäjä: Kannuksen Koiruudet
Koira: Siipiveikon Variksenviejä, Riki
Tulos: Avo1, TK2
1. Paikalla makaaminen:9,5
2. Seuraaminen taluttimetta: 7
3. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 10
4. Luoksetulo: 9
5. Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9,5
6. Noutaminen: 9,5
7. Kauko-ohjaus: 5
8. Estehyppy: 8
9. Kokonaisvaikutus: 9,5
pisteet: 168
sijoitus: 1/3
tiistai, 1. marraskuuta 2011
Epävirallinen luonnetesti
Epävirallinen luonnetesti 1.11.2011, Kannus
Tuomari: Seppo Hursti
Koira: Riki
1. Toimintakyky: +2 (30) Hyvä
2. Terävyys: +2 (2) Suuri ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
3. Puolustushalu: +2 (2) Suuri, hillitty
4. Taisteluhalu: +2 (20) Kohtuullinen
5. Hermorakenne: +2 (70) Tasapainoinen
6. Temperamentti: +2 (30) Kohtuullisen vilkas
7. Kovuus: +3 (24) Kohtuullisen kova
8. Luoksepäästävyys: +2a (30) Luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Laukauspelottomuus: +++ Laukausvarma
Epävirallinen testi eli vain yksi (oikea) tuomari, opiskelijoiden järjestämä ja harjoitusarvioima
Eli testi alkoi alkupuhuttelulla, jossa tuomari kyseli vähä koirasta tietoa, (ikää, missä asuu/elää, tottunu laukauksiin). Kerroin mm. että Riki puolustaa autoa kovastikin kun toinen koira autossa, ja tarhaansa myös puolustaa yms.
Tämän jälkeen tuomari puhutteli Riki, ja Riki meni tervehtimään ja Haistelemaan. Aavistuksen pieni epäilys oli Rikistä luettavissa tuomaria kohtaan, mutta silti oli ystävällinen sitä kohtaan.
Tämän jälkeen T kävi hakemassa sivusta puukepin, jolla hänen oli tarkoitus leikkiä/taistella koiran kanssa. Riki reagoi keppiin jo useamman metrin päästä, "haa, leikitään", ja T tullessa lähemmäs ampaisi kohti keppiä, ja sitä seurasikin ankara taisteleminen mikä loppui Rikistä ihan liian pian. Eli arvosana kohtuullinen, kun noutajamaisesti ei ollu mikään lukkopurenta.
Tämän jälkeen vaihdettiin remmi lyheen, ja siirryin koiran kaa rakennuksen nurkan taa ja T toiseen päähän. T:n mentyä piiloon lähdettiin etenemään rakennuksen seinustaa, ja muutamia metriä ennen kulmausta tuomari hyökkäs esiin huutaen pysähdy. Riki pisti ärinät ja murinat pystyyn, pysytteli mun selän takana, mutta puolustautui voimakkaasti. Kun T lopetti uhkaamisen, niin Riki tuli vähän lähemmäs, mutta ei lakannut haukkumusta ja murisemasta. Lähdettiin liikkeelle ja lennossa annoin remmin T:lle, ja Riki lähti hyvillä mielille sen matkaan, ja kun T käski istua, niin Riki mietti jotai ilmaisuhaukkua, mutta tuli kuitenkin kutsusta luo hyvin.
Puolustushalu siis suuri, hillitty.
Tämän jälkeen kelkka "ihmishahmolla" lähti meitä kohti. Ekasta liikahduksesta asti Riki haukkui ja murisi ja yritti paeta. Oli koko ajan niin etten nähnyt sitä. Murina oli niin totista ku voi vaan olla ku pelottaa. Tuomari ei loppuun asti voinut kelkalla tehdä nykyviä liikkeitä, koska Riki olis saanut siitä traumat, vaan veti hiljakseltaan viimeiset metrit. Kun kelkka pysähty, niin Riki lähti lähes saman tien sitä kiertään varovaisesti, ympäripäästyään eteni kelkalle asti ja sain luvan kehua. Lähdettiin kelkasta poispäin ja takasi tullessa R ei millää muotoa näyttäny et kelkka olis joka paha juttu. Tästä osa-alueesta nähtävästä oli arvosana kohtuullinen (toimintakykyä mitattiin myös pimeässä huoneessa, ja nämä laskettiin yhteen).
Seuraavana käveltiin reitti ylöspomppaavan haalarihahmon ja rämisevän peltitynnyrin ohi. Haalari aiheutti säikähdys, murahdus reaktion. Tynnyri ei hirveesti säikähdystä enempää aiheuttanu. Ja sama reitti kun kuljettiin takas niin tynnyri oli ok, ja haalari piti käydä tarkistamassa, mutta se oli sit iha ok. Tästä kovuus kohtaan arvosana kohtuullisen kova.
Pimeä huone, jossa luovutin R:n hihnan tuomarille (tässä kohtaa tapahtu jotai, t kumartu vähä rikiä kohti, ja riki väisti isosti --> vaikutus luoksepäästävyyteen). Rikiä kutsuen poistuin pimeään tilaan piiloon tuolille. Rikin tullessa sisälle oli sattunu jotai pientä, et taskulamppu oli osunu sitä pienesti päähän, ja se oli sitä väistänyt maihin. Vapaaksi päästyään eteni reippaasti tilan perälle mun luo, totes, et äiskä tos, mitäs tuossa vieressä. Nou problem. Tämä nosti toimintakyvyn yhteispisteet että toimintakyvyn arvosanana Hyvä.
Siirryimme ulos, seinustalle, johon Riki jätettiin seinässä olevaan hihnaan kiinni, minä poistuin paikalta ja tuomari painui puskaan. Vähitellen tuomari lähti puskasta raippaa heilutellen uhkaamaan Rikiä. Kaukaa Riki reagoi jo haukulla, ja mitä lähemmäs T tuli sitä pahempi murina ja väistämisen yritys ilmeni. Ja hampaitakin jätkä näytti ja jos tuomari olis menny iholle asti niin Riki olis purru. Tuomarin lopetettua uhkaaminen Rikillä kesti taas pieni hetki palautua, mutta oli jo ok, kun saavuin kutsusta paikalle. Terävyys arvosanaksi Suuri ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua.
Viimeisenä laukaukset. Lähdin R:n kans käveleen, tuli laukaus, ja siihen piti pysähtyä. Riki oli tarkkaavainen, "ai missä", mutta ku ei mitää näkyny niin jatko haistelua ja tuli uusi laukaus ja sama toistu.
Riki ei testin aikana ollu normilenkkifiilistä kummempi, eli temperamentikseen sai kohtuullisen vilkas. Testin aikana ei näyttänyt myöskään hermostumisen oireita, palautui hyvin jne eli hermorakenteen arvosanaksi tasapainoinen.
Itselleni nämä puolustautumisreaktiot ei tullut yllätyksenä. Pieniä merkkejä tälläisestä on ollu luettavissa ja varsinkin kun oon päässyt todistamaan kuinka pahana se on autoa parit kerrat puolustanu, samoin tarhaansa.
Yllätyin kovasti siitä kuinka nopeasti se sai itsensä kasaan pelästymisiensä jälkeen, ja totes kelkankin vaarattomaksi, eikä sen jälkeen murehtinut sitä yhtään, samoin kävi tynnyrille ja haalarille. Pahimmat hetket sille oli nämä ihmisen luomat uhkat, enkä yllätynyt, koska jo pieni etukeno kropalla, saa sen lopettaan sikailun tai muun tyhmän käytöksen.
En nyt tähän hätään osaa tätä paremmin analysoida. Mutta siis summasummarun, Rikin reaktiot kuhunkin juttuu ei tullut yllätyksenä. Mutta arvosanat sinänsä oli yllätys. En olisi ikäpäivänä vielä eilen sanonut, että Riki olis millään lailla terävä tai kova. Iloinen olin tasapainoisesta hermorakenteesta (mielessä vain pyöri että Olli ei olis selvinnyt testistä) ja toimintakyvystä.
Riki on todella ohjaaja pehmeä, ja herkkä, mutta ympäristölle kova? tai jotai.
Käykää vilkaisemassa galleriasta videopätkät ja kertokaa mielipiteitänne.
Tuomari: Seppo Hursti
Koira: Riki
1. Toimintakyky: +2 (30) Hyvä
2. Terävyys: +2 (2) Suuri ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
3. Puolustushalu: +2 (2) Suuri, hillitty
4. Taisteluhalu: +2 (20) Kohtuullinen
5. Hermorakenne: +2 (70) Tasapainoinen
6. Temperamentti: +2 (30) Kohtuullisen vilkas
7. Kovuus: +3 (24) Kohtuullisen kova
8. Luoksepäästävyys: +2a (30) Luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Laukauspelottomuus: +++ Laukausvarma
Epävirallinen testi eli vain yksi (oikea) tuomari, opiskelijoiden järjestämä ja harjoitusarvioima
Eli testi alkoi alkupuhuttelulla, jossa tuomari kyseli vähä koirasta tietoa, (ikää, missä asuu/elää, tottunu laukauksiin). Kerroin mm. että Riki puolustaa autoa kovastikin kun toinen koira autossa, ja tarhaansa myös puolustaa yms.
Tämän jälkeen tuomari puhutteli Riki, ja Riki meni tervehtimään ja Haistelemaan. Aavistuksen pieni epäilys oli Rikistä luettavissa tuomaria kohtaan, mutta silti oli ystävällinen sitä kohtaan.
Tämän jälkeen T kävi hakemassa sivusta puukepin, jolla hänen oli tarkoitus leikkiä/taistella koiran kanssa. Riki reagoi keppiin jo useamman metrin päästä, "haa, leikitään", ja T tullessa lähemmäs ampaisi kohti keppiä, ja sitä seurasikin ankara taisteleminen mikä loppui Rikistä ihan liian pian. Eli arvosana kohtuullinen, kun noutajamaisesti ei ollu mikään lukkopurenta.
Tämän jälkeen vaihdettiin remmi lyheen, ja siirryin koiran kaa rakennuksen nurkan taa ja T toiseen päähän. T:n mentyä piiloon lähdettiin etenemään rakennuksen seinustaa, ja muutamia metriä ennen kulmausta tuomari hyökkäs esiin huutaen pysähdy. Riki pisti ärinät ja murinat pystyyn, pysytteli mun selän takana, mutta puolustautui voimakkaasti. Kun T lopetti uhkaamisen, niin Riki tuli vähän lähemmäs, mutta ei lakannut haukkumusta ja murisemasta. Lähdettiin liikkeelle ja lennossa annoin remmin T:lle, ja Riki lähti hyvillä mielille sen matkaan, ja kun T käski istua, niin Riki mietti jotai ilmaisuhaukkua, mutta tuli kuitenkin kutsusta luo hyvin.
Puolustushalu siis suuri, hillitty.
Tämän jälkeen kelkka "ihmishahmolla" lähti meitä kohti. Ekasta liikahduksesta asti Riki haukkui ja murisi ja yritti paeta. Oli koko ajan niin etten nähnyt sitä. Murina oli niin totista ku voi vaan olla ku pelottaa. Tuomari ei loppuun asti voinut kelkalla tehdä nykyviä liikkeitä, koska Riki olis saanut siitä traumat, vaan veti hiljakseltaan viimeiset metrit. Kun kelkka pysähty, niin Riki lähti lähes saman tien sitä kiertään varovaisesti, ympäripäästyään eteni kelkalle asti ja sain luvan kehua. Lähdettiin kelkasta poispäin ja takasi tullessa R ei millää muotoa näyttäny et kelkka olis joka paha juttu. Tästä osa-alueesta nähtävästä oli arvosana kohtuullinen (toimintakykyä mitattiin myös pimeässä huoneessa, ja nämä laskettiin yhteen).
Seuraavana käveltiin reitti ylöspomppaavan haalarihahmon ja rämisevän peltitynnyrin ohi. Haalari aiheutti säikähdys, murahdus reaktion. Tynnyri ei hirveesti säikähdystä enempää aiheuttanu. Ja sama reitti kun kuljettiin takas niin tynnyri oli ok, ja haalari piti käydä tarkistamassa, mutta se oli sit iha ok. Tästä kovuus kohtaan arvosana kohtuullisen kova.
Pimeä huone, jossa luovutin R:n hihnan tuomarille (tässä kohtaa tapahtu jotai, t kumartu vähä rikiä kohti, ja riki väisti isosti --> vaikutus luoksepäästävyyteen). Rikiä kutsuen poistuin pimeään tilaan piiloon tuolille. Rikin tullessa sisälle oli sattunu jotai pientä, et taskulamppu oli osunu sitä pienesti päähän, ja se oli sitä väistänyt maihin. Vapaaksi päästyään eteni reippaasti tilan perälle mun luo, totes, et äiskä tos, mitäs tuossa vieressä. Nou problem. Tämä nosti toimintakyvyn yhteispisteet että toimintakyvyn arvosanana Hyvä.
Siirryimme ulos, seinustalle, johon Riki jätettiin seinässä olevaan hihnaan kiinni, minä poistuin paikalta ja tuomari painui puskaan. Vähitellen tuomari lähti puskasta raippaa heilutellen uhkaamaan Rikiä. Kaukaa Riki reagoi jo haukulla, ja mitä lähemmäs T tuli sitä pahempi murina ja väistämisen yritys ilmeni. Ja hampaitakin jätkä näytti ja jos tuomari olis menny iholle asti niin Riki olis purru. Tuomarin lopetettua uhkaaminen Rikillä kesti taas pieni hetki palautua, mutta oli jo ok, kun saavuin kutsusta paikalle. Terävyys arvosanaksi Suuri ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua.
Viimeisenä laukaukset. Lähdin R:n kans käveleen, tuli laukaus, ja siihen piti pysähtyä. Riki oli tarkkaavainen, "ai missä", mutta ku ei mitää näkyny niin jatko haistelua ja tuli uusi laukaus ja sama toistu.
Riki ei testin aikana ollu normilenkkifiilistä kummempi, eli temperamentikseen sai kohtuullisen vilkas. Testin aikana ei näyttänyt myöskään hermostumisen oireita, palautui hyvin jne eli hermorakenteen arvosanaksi tasapainoinen.
Itselleni nämä puolustautumisreaktiot ei tullut yllätyksenä. Pieniä merkkejä tälläisestä on ollu luettavissa ja varsinkin kun oon päässyt todistamaan kuinka pahana se on autoa parit kerrat puolustanu, samoin tarhaansa.
Yllätyin kovasti siitä kuinka nopeasti se sai itsensä kasaan pelästymisiensä jälkeen, ja totes kelkankin vaarattomaksi, eikä sen jälkeen murehtinut sitä yhtään, samoin kävi tynnyrille ja haalarille. Pahimmat hetket sille oli nämä ihmisen luomat uhkat, enkä yllätynyt, koska jo pieni etukeno kropalla, saa sen lopettaan sikailun tai muun tyhmän käytöksen.
En nyt tähän hätään osaa tätä paremmin analysoida. Mutta siis summasummarun, Rikin reaktiot kuhunkin juttuu ei tullut yllätyksenä. Mutta arvosanat sinänsä oli yllätys. En olisi ikäpäivänä vielä eilen sanonut, että Riki olis millään lailla terävä tai kova. Iloinen olin tasapainoisesta hermorakenteesta (mielessä vain pyöri että Olli ei olis selvinnyt testistä) ja toimintakyvystä.
Riki on todella ohjaaja pehmeä, ja herkkä, mutta ympäristölle kova? tai jotai.
Käykää vilkaisemassa galleriasta videopätkät ja kertokaa mielipiteitänne.
maanantai, 31. lokakuuta 2011
Tuloksia
Syyskuun alussa kävimme poikien kanssa vielä Kuortaneella nomekokeessa, joista tuomisina Riki ALO3 ja Olli ALO0 ja Olli kävi myös heinäkuussa laihialta hakemassa nollan kaverini ohjaajamana. Mutta ei voi nomekautta ajatellen sanoa muutakuin että lähes Nappiin meni. Ollille vihdoin kauan haaveilemani NOU1 (olin jo luovuttavanut) ja tulos Alokasluokasta eli kakkonen mikä oli tosiaan kanin ylösottoa vajaa ykkönen, ja Rikille yhteensä kolme kakkostulosta ja kaksi kolmostulosta eikä ainuttakaan nollaa. Ja kaksi noista kakkosesta oli ihan hilkulla ettei päästy jäljelle.
Nyt syksyn aikana olemme Rikin kanssa piipahtaneet kolmessa tokokokeessa. Kaustisella tuomisina AVO1, 195p sijoitus 1/6, tuomarina Allan Aula. Kannuksen ekasta kokeesta AVO2, 152p, tuomarina Piritta Pärssinen. Harmittava takaistu kaukoissa kun eka ohjaaja sekoili "ai, pitääks täs käskee koira maahan" minkä jälkeen Riki oli et "ai mitä istu tarkoittaa, en osaa en pysty en kykene". Ja nyt viime tiistailta Kannuksen kokeesta AVO1 ja luokkavoitto pistein 182,5, tuomarina Veijo Kinnunen. Viimeistä ykköstä metsästämme marraskuun loppupuolella.
Sunnuntaina piipahdimme Seinäjoen KV näyttelyssä jossa luokkakaverini Mari handlas Rikin eikä ollenkaan huonoin tuloksin. Riki sai siis käyttöluokasta ERI:n.
Tässä vielä arvostelu: Oik. mittasut. Sopiva luusto. Oik. linjainen pää. Pyöriähköt silmät. Hieman liikaa huulia. Riitt. kaula ja eturinta. Ok etukulm. Oik. mallinen rintakehä. Seistessä aavistuksen takakorkea. Hyvät takakulm. ja häntä. Liikkuu ahtaasti takaa. Taka-askel saisi olla tehokkaampi. Tänään niukassa karvassa.
Nyt syksyn aikana olemme Rikin kanssa piipahtaneet kolmessa tokokokeessa. Kaustisella tuomisina AVO1, 195p sijoitus 1/6, tuomarina Allan Aula. Kannuksen ekasta kokeesta AVO2, 152p, tuomarina Piritta Pärssinen. Harmittava takaistu kaukoissa kun eka ohjaaja sekoili "ai, pitääks täs käskee koira maahan" minkä jälkeen Riki oli et "ai mitä istu tarkoittaa, en osaa en pysty en kykene". Ja nyt viime tiistailta Kannuksen kokeesta AVO1 ja luokkavoitto pistein 182,5, tuomarina Veijo Kinnunen. Viimeistä ykköstä metsästämme marraskuun loppupuolella.
Sunnuntaina piipahdimme Seinäjoen KV näyttelyssä jossa luokkakaverini Mari handlas Rikin eikä ollenkaan huonoin tuloksin. Riki sai siis käyttöluokasta ERI:n.
Tässä vielä arvostelu: Oik. mittasut. Sopiva luusto. Oik. linjainen pää. Pyöriähköt silmät. Hieman liikaa huulia. Riitt. kaula ja eturinta. Ok etukulm. Oik. mallinen rintakehä. Seistessä aavistuksen takakorkea. Hyvät takakulm. ja häntä. Liikkuu ahtaasti takaa. Taka-askel saisi olla tehokkaampi. Tänään niukassa karvassa.
Poika maailmalle..
Viime maanantaina koin yhden elämäni riipaisevimmista hetkistä kun luovuti
n Maran sen uudelle ohjaajalleen. Vähä tyyliin niinku syräntä vietääs rinnasta jne eli koville otti.
Mutta jos nyt vähän kertoisin tässä eka Mara viimeisestä puolesta vuodesta jotai. Loppukeväästä lähdimme luokan kanssa reissuviikolle kiertämään virkakoirapaikkoja, ja Mara projektikoirana pääsi reissulle mukaan. Kiersimme silloin Niinisalon varuskunnassa, poliisikoiralaitokselle, tullin koirakoululla, opaskoirakoululla ja merivartiossa. Saimme Maran kanssa tosiaan ensi kosketuksen tullin koirakouluun. Tutustuimme vähän ympäristöön, mutta reenejä ei ollut. Merivartiossa jätkä sitten pääsi tutustumaan partioveneeseen. Teki pienempään paattiin etsinnän, ja sitten pääsi kyytiin kun isommalla huristeltiin merellä ja jätkä ei ollut moksiskaan.
Kesä meni kasvaessa ja miehistyessä. Elokuussa varsinkin poika miehistyi oikein urakalla, massa kertyi ja naama leveni. Kesän mittaan rupesi näkymään myös miehen elkeitä toisia koiria kohtaan mistä en pitänyt. Heinäkuun lopussa treffasimme Maran iskän Huukon kun Maran kasvattaja ohiajaessaan
poikkesi meitä katsomaan. Ensisanoikseen Erja sanoi että onpa äitinsä poika, äitinsä turkki yms. :) Ja elokuussa työssäoppimisreissullani pohjoisessa kävimme tapaamassa Maran äiti-Fööniä ja sisko-Iitua Kolarissa. Ja kyllä oli niin äitinsä poika ja siskonsa veli. Siskolla sama erityinen ja paljon iloa antanut ravisteluääni kuin Marallakin.
Syyskuun ekaviikko oli yhteiselämämme kohokohta. Pääsimme viikoksi tai no neljäksi päiväksi tullin koirakoululle pentukurssille, missä katsottiin millä tasolla pennut on. Ekana päivänä käytiin Vantaan Sellossa, eli ostoskeskuksessa katsomassa miten koirat reagoi hälinään ja
erilaisiin pintoihin yms. Seuraavana päivänä oli vuorossa Satama eli oltiin satamatunnelissa (vai mikä nyt onkaan), katsoimme kun väki purkautui laivasta ja hengailtiin siinä seassa, ja Mara kovasti oli kiinnostunu ihmisten kantamuksista. Pääsimme myös käymään laivan kannella. Hieno fiilis kävellä laivan kokolattiamattoja koiran kanssa :D.
Seuraavana päivänä vuorossa lentokenttä. Pääsimme mm. matkalaukkuhihnalle kävelemään ja pyörimään siinä aulassa. Kävimme myös postitullissa tekemässä etsintäharjoitukset.
Yhteenvetona viikosta. Mara oli oikein reipas, ja ihanan rauhallinen ja toisaalta niin MIES (oli vanhin pojista). Teki tosi hyvät etsinnät (4 yhteensä) ja erilaisiin ympäristöihin reagoi hyvin. Ja aina työympäristöön päästess
ään laittoi automaattisesti nenän käyntiin, niinku oikeesti muka tietäis et mitä sen kuuluu tehdä. Rakastuin siihen ihan täysin. Samalla viikolla projektikoiria oli katsomassa niiden mahdolliset ohjaajat. Ja viikon edetessä selvisikin että Marasta tulee isona huumekoira, ja että toisesta pennun katsojasta Sannasta tulee sen ohjaaja.
Muuta en voi viikosta sanoa kuin että HIENO VIIKKO JA OLEN NIIN YLPEÄ MARASTA!
Tulliviikon jälkeen palattiin takasin kouluun viettämään viimeisiä kahta kuukautta yhdessä. Aika ajoin haikeilla fiiliksillä. Mutta silti se kun kuuli tiistaina että Mara lähtee tulevana maanantaina oli aika kolaus. Onnistuin järjestämään niin että Maran uusi ohjaaja pääsi jo sunnuntaina kannukseen, niin että saimme rauhassa vaihtaa kuulumiset ja käyttöohjeet yms.
Mutta rehellisyyden nimissä voin sanoa että viimeisenä yönä ei oikein unta tullu ja sitte aamulla klo seitsemän lähetin Maran kohti uutta elämäänsä. Voi sitä itkua ja parkua.
Mara asuu nyt Espoossa kerrostalossa Sannan ja tämän miehen ja huumekoira Velhon kanssa. Maralla sujuu hyvin, ja se otettiin hyvin perheeseen vastaan --> Velho on aivan myyty saadessaan uuden kaverin. Kotiutumisviikkojen jälkeen Mara pääsee Sannan muka
na työmaalle päivittäin tutustumaan uusiin ympyröihin. Kiva oli oikeesti kuulla mitä jätkä pääsee tekeen ja mitä kaikkee sillä on edessä. Maralla kiva työntäyteinen tulevaisuus edessä.
Iso ikävä on mun pikku zumbaajaa, koti on niin tyhjä ilman sitä mutta kyllä tähän kai tottuu. Ja kuitenkin aina saa kuulla sen kuulumisia ja sen saavutuksista sitten ku niitä tulee.
Mutta ei muuta kuin hyvää matkaa Maralle, pidä nenä auki ja löydä paljonpaljon huumeita!!
Tässä muutama kuva Marasta, viimeisimmät tuoreimmat. Lisää kuvia tulliviikosta löytyy galleriasta.
Sukkakuva lähtöaamulta Maraa aidoimmillaan <3
n Maran sen uudelle ohjaajalleen. Vähä tyyliin niinku syräntä vietääs rinnasta jne eli koville otti.Mutta jos nyt vähän kertoisin tässä eka Mara viimeisestä puolesta vuodesta jotai. Loppukeväästä lähdimme luokan kanssa reissuviikolle kiertämään virkakoirapaikkoja, ja Mara projektikoirana pääsi reissulle mukaan. Kiersimme silloin Niinisalon varuskunnassa, poliisikoiralaitokselle, tullin koirakoululla, opaskoirakoululla ja merivartiossa. Saimme Maran kanssa tosiaan ensi kosketuksen tullin koirakouluun. Tutustuimme vähän ympäristöön, mutta reenejä ei ollut. Merivartiossa jätkä sitten pääsi tutustumaan partioveneeseen. Teki pienempään paattiin etsinnän, ja sitten pääsi kyytiin kun isommalla huristeltiin merellä ja jätkä ei ollut moksiskaan.
Kesä meni kasvaessa ja miehistyessä. Elokuussa varsinkin poika miehistyi oikein urakalla, massa kertyi ja naama leveni. Kesän mittaan rupesi näkymään myös miehen elkeitä toisia koiria kohtaan mistä en pitänyt. Heinäkuun lopussa treffasimme Maran iskän Huukon kun Maran kasvattaja ohiajaessaan
poikkesi meitä katsomaan. Ensisanoikseen Erja sanoi että onpa äitinsä poika, äitinsä turkki yms. :) Ja elokuussa työssäoppimisreissullani pohjoisessa kävimme tapaamassa Maran äiti-Fööniä ja sisko-Iitua Kolarissa. Ja kyllä oli niin äitinsä poika ja siskonsa veli. Siskolla sama erityinen ja paljon iloa antanut ravisteluääni kuin Marallakin.Syyskuun ekaviikko oli yhteiselämämme kohokohta. Pääsimme viikoksi tai no neljäksi päiväksi tullin koirakoululle pentukurssille, missä katsottiin millä tasolla pennut on. Ekana päivänä käytiin Vantaan Sellossa, eli ostoskeskuksessa katsomassa miten koirat reagoi hälinään ja
erilaisiin pintoihin yms. Seuraavana päivänä oli vuorossa Satama eli oltiin satamatunnelissa (vai mikä nyt onkaan), katsoimme kun väki purkautui laivasta ja hengailtiin siinä seassa, ja Mara kovasti oli kiinnostunu ihmisten kantamuksista. Pääsimme myös käymään laivan kannella. Hieno fiilis kävellä laivan kokolattiamattoja koiran kanssa :D.Seuraavana päivänä vuorossa lentokenttä. Pääsimme mm. matkalaukkuhihnalle kävelemään ja pyörimään siinä aulassa. Kävimme myös postitullissa tekemässä etsintäharjoitukset.
Yhteenvetona viikosta. Mara oli oikein reipas, ja ihanan rauhallinen ja toisaalta niin MIES (oli vanhin pojista). Teki tosi hyvät etsinnät (4 yhteensä) ja erilaisiin ympäristöihin reagoi hyvin. Ja aina työympäristöön päästess
ään laittoi automaattisesti nenän käyntiin, niinku oikeesti muka tietäis et mitä sen kuuluu tehdä. Rakastuin siihen ihan täysin. Samalla viikolla projektikoiria oli katsomassa niiden mahdolliset ohjaajat. Ja viikon edetessä selvisikin että Marasta tulee isona huumekoira, ja että toisesta pennun katsojasta Sannasta tulee sen ohjaaja.Muuta en voi viikosta sanoa kuin että HIENO VIIKKO JA OLEN NIIN YLPEÄ MARASTA!
Tulliviikon jälkeen palattiin takasin kouluun viettämään viimeisiä kahta kuukautta yhdessä. Aika ajoin haikeilla fiiliksillä. Mutta silti se kun kuuli tiistaina että Mara lähtee tulevana maanantaina oli aika kolaus. Onnistuin järjestämään niin että Maran uusi ohjaaja pääsi jo sunnuntaina kannukseen, niin että saimme rauhassa vaihtaa kuulumiset ja käyttöohjeet yms.
Mutta rehellisyyden nimissä voin sanoa että viimeisenä yönä ei oikein unta tullu ja sitte aamulla klo seitsemän lähetin Maran kohti uutta elämäänsä. Voi sitä itkua ja parkua.
Mara asuu nyt Espoossa kerrostalossa Sannan ja tämän miehen ja huumekoira Velhon kanssa. Maralla sujuu hyvin, ja se otettiin hyvin perheeseen vastaan --> Velho on aivan myyty saadessaan uuden kaverin. Kotiutumisviikkojen jälkeen Mara pääsee Sannan muka
na työmaalle päivittäin tutustumaan uusiin ympyröihin. Kiva oli oikeesti kuulla mitä jätkä pääsee tekeen ja mitä kaikkee sillä on edessä. Maralla kiva työntäyteinen tulevaisuus edessä.Iso ikävä on mun pikku zumbaajaa, koti on niin tyhjä ilman sitä mutta kyllä tähän kai tottuu. Ja kuitenkin aina saa kuulla sen kuulumisia ja sen saavutuksista sitten ku niitä tulee.
Mutta ei muuta kuin hyvää matkaa Maralle, pidä nenä auki ja löydä paljonpaljon huumeita!!
Tässä muutama kuva Marasta, viimeisimmät tuoreimmat. Lisää kuvia tulliviikosta löytyy galleriasta.
Sukkakuva lähtöaamulta Maraa aidoimmillaan <3
maanantai, 29. elokuuta 2011
Pöytäkirjoja
Nome-B Salo/Tollerinome
28.8.2011, tuomarina Ossi Kähärä, Salo
Järjestäjä: Novascotiannoutajat ry
Koira: Siipiveikon Variksenviejä, Riki
Tulos: ALO2
KOESELOSTUS:
Haku: Kattaa hyvin alueen ja löytää kaikki riistat.
Ohjattavuus: Täyttää luokan vaatimukset
Paikallistamiskyky: Näkee kaikki heitot, hyvä muistikuva, jolla selvittää tehtävät.
Riistan käsittely: Muilta osin täysin moitteetonta, käy nuuskimassa kania, jonka jättää, toisella lähetyksellä noutaa pienellä avustuksella
Jäljestämiskyky: -
Muut ominaisuudet: Täysin äänetön koira.
Yleisvaikutelma: Erittäin tasapainoinen mielellään töitä tekevä koira. Ongelmat kanilla vaikuttaa palkintosijaan.
Nome-B Rovaniemi
13.8.2011, tuomarina Vesa Turunen, Rovaniemi
Järjestäjä: Lapin Nuuskut ry
Koira: Siipiveikon Variksenviejä, Riki
Tulos: ALO2
KOESELOSTUS:
Haku: Tekee mukavan tehokasta ja kattavaa hakua. Valitettavasti kuivalta alueelta jää kuitenkin yksi riista hakematta ja näin ollen haun lopusta jää hieman tehoton kuva
Ohjattavuus:
- Maa: Koira suorittaa tehtävän erittäin suoraviivaisesti ja vauhdikkaasti
- Vesi: Suoraviivainen ja nopea suoritus
Paikallistamiskyky:
- 1: Havaitsee heiton ja noutaa linnun suoraviivaisesti
- 2: suorittaa tehtävän helposti
Riistan käsittely: Hyvä riistankäsittelijä.
Jäljestämiskyky: -
Muut ominaisuudet: Helposti ohjaajansa hallinnassa oleva koira
Yleisvaikutelma: Koira suorittaa tänään erinomaiset markkeeraustehtävät ja esittää hyvät ohjaustehtävät. Haun lopun pieni tehottomuus himmentää kuitenkin hieman kokonaiskuvaa.
28.8.2011, tuomarina Ossi Kähärä, Salo
Järjestäjä: Novascotiannoutajat ry
Koira: Siipiveikon Variksenviejä, Riki
Tulos: ALO2
KOESELOSTUS:
Haku: Kattaa hyvin alueen ja löytää kaikki riistat.
Ohjattavuus: Täyttää luokan vaatimukset
Paikallistamiskyky: Näkee kaikki heitot, hyvä muistikuva, jolla selvittää tehtävät.
Riistan käsittely: Muilta osin täysin moitteetonta, käy nuuskimassa kania, jonka jättää, toisella lähetyksellä noutaa pienellä avustuksella
Jäljestämiskyky: -
Muut ominaisuudet: Täysin äänetön koira.
Yleisvaikutelma: Erittäin tasapainoinen mielellään töitä tekevä koira. Ongelmat kanilla vaikuttaa palkintosijaan.
Nome-B Rovaniemi
13.8.2011, tuomarina Vesa Turunen, Rovaniemi
Järjestäjä: Lapin Nuuskut ry
Koira: Siipiveikon Variksenviejä, Riki
Tulos: ALO2
KOESELOSTUS:
Haku: Tekee mukavan tehokasta ja kattavaa hakua. Valitettavasti kuivalta alueelta jää kuitenkin yksi riista hakematta ja näin ollen haun lopusta jää hieman tehoton kuva
Ohjattavuus:
- Maa: Koira suorittaa tehtävän erittäin suoraviivaisesti ja vauhdikkaasti
- Vesi: Suoraviivainen ja nopea suoritus
Paikallistamiskyky:
- 1: Havaitsee heiton ja noutaa linnun suoraviivaisesti
- 2: suorittaa tehtävän helposti
Riistan käsittely: Hyvä riistankäsittelijä.
Jäljestämiskyky: -
Muut ominaisuudet: Helposti ohjaajansa hallinnassa oleva koira
Yleisvaikutelma: Koira suorittaa tänään erinomaiset markkeeraustehtävät ja esittää hyvät ohjaustehtävät. Haun lopun pieni tehottomuus himmentää kuitenkin hieman kokonaiskuvaa.
perjantai, 29. heinäkuuta 2011
Martin kuulumisia kuvin..
Kuva1 Mara ja mumman tekemä märkäloimi päällä. Oikein kunnon pojan punainen :)
Kuva 2 Mara ja Maran sisko Flicka 28.7. Sisko aina vaan isompi ja nopeampi. Mutta oli se vähän kirinyt kasvussa kiinni. Likalle ei meinannu mennä kaaliin että joku toinenkin voi noutaa saman pallon :)
Kuva3: Martti uiskentelemassa suojärvessä. Noin se tykkää uida. Omaan tahtiin ja ilman mitään selvää päämäärää. Jos pallo heitetään kaikille niin ei lähde noutaa ku tietää että isot pojat ehtii eka. Mutta jos saa yksin noutaa niin johan mennään komialla pompulla. Molskis vaan!Kuva4: Tästä alkaa kuvasarja (joista loput löytää galleriasta). Jossa Mara tapaa aivan hirvittävän jännittävän ja epäilyttävän tatin sunnuntai aamuna kello 6.15.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)